Saksanpaimenkoira oli toiseksi suosituin rotu Suomessa vuonna 2012
Kennelliiton mukaan saksanpaimenkoira oli edelleen hyvin (liiankin?) suosittu koirarotu Suomessa vuonna 2012 eli toiseksi suosituin labradorinnoutajan jälkeen. Toisaalta se on tietysti hyvä asia, mutta varmasti se on huono asia kuitenkin....Onneksi rekisteröinnit on kuitenkin vähentyneet eli kysyntä on laskemaan päin ja suosiota kasvattavat muut rodut. Ihan pakko on silti vähän ihmetellä näiden kahden rodun niin erilaista "luonnetta" ja niiden suosiota. Molemmat rodut ovat ihan hyvän kokoisia eli suomalaiset kuitenkin suosivat isompia kuin "midi" koiria. Molemmat koirat on suhteellisen helppo kouluttaa, mutta niillä onkin ihan erilaiset vietit. Mikä ihmisissä siis kiehtoo näissä koirissa?Miksi suosio on pahasta? Ja miksi hyvästä?
Kun on kova kysyntä niin rodun terveys yms.ominaisuudet kärsivät, koska jalostukseen käytetään huonojakin yksilöitä, koska kysyntä on suurta, mutta toisaalta näin ostajan kannalta ajateltuna, myös tarjonta niin monipuolista, että on vara valita mistä pentunsa ostaa. Puhumattakaan maailmanlaajuisesta suosiosta, että pennun voi nykyään aika helposti hakea ulkomailtakin...
(mielestäni siis rekisteröinnin edellytyksiä saisi kiristää niin paljon, että vain "parhaat" yksilöt lisääntyisivät).
Aina tuntuu pahalle, kun saa jatkuvasti törmätä siihen, että nuoria saksanpaimenkoiria myydään "muuttuneiden olosuhteiden" vuoksi (esimerkiksi apulassa) ja jopa ihan lopetetaan, ihan vain siksi ettei tiedetä (tai edes vaivauduta ottamaan selvää) kuinka vaativa tämä "helppo" rotu sitten voikin olla ! Se on sydäntä särkevää seurata todella hyvien koirien kohtaloita, jotka joutuvat usein kodinvaihtajiksi vain siksi että, koiran omistaja ei ole sitoutunut koiraansa alun perin. Enemmän peräänkuuluttaisin ihmisten velvollisuutta sitoutua koiraansa. En ole 15 vuoden aikana nähnyt montakaan mielenvikaista saksanpaimenkoiraa, mutta sitäkin enemmän ongelmakoiria, joiden ongelma on omistajat. Miten siis voi olla mahdollista, että näin "helpossa" rodussa on näin valtavasti kodinvaihtajia ??
Hyvä asia on myös, että meillä on suuri rotujärjestö, koska rodun omistajia on paljon. Tässä en tosin ota kantaa, että miten rotujärjestömme toimii saksanpaimenkoirien omistajien edun mukaisesti tai suomalaisten saksanpaimenkoirien hyväksi...
 |
| Cäpän "haukotus" vai naurua....;) |
Helppo rotu ?
Niin saksanpaimenkoira on palveluskoirarotu ja saksanpaimenkoira on jalostettu erityisesti palvelemaan ihmistä. Jokainen saksanpaimenkoiran omistaja varmaan muistaa, että jo pennusta lähtien ne seuraa kun varjo omistajaansa, ihan vain siksi että maailma on täynnä ihmeellisiä asioita ja kaikessa on pakko olla "mukana" ja pennulta saa aina sen "hellyttävän", kysyvän katseen: "mitäs seuravaaksi tehdään?". Monen asian koira oppii kuin "luonnostaan", sen kummemmin opettematta jopa. Tuntuu, että koirahan on "ihan puhetta vaille"....mutta, tässähän on vain osa totuudesta eikö niin.....
Helppo rotuhan tää onkin! Kunhan tekee kunnollisen "pohjatyön" niin loppuelämä on suhteellisen vaivatonta ja kunhan muistaa, että on ottanut atleettisen "kymmenottelijan" eli tämä rotu ei viihdy sohvalla makaamassa vaan omistajan on viitsittävä tarjota myös liikunnallista tekemistä koiralleen. Minun "hermorakenne" ei ainakaan jaksa, että joutuisin koiralleni jankuttamaan esimerkiksi "istu" käskyä pidemmän aikaa, et he jotka kokevat haasteeksi sen koirassa, että "perusasioiden" kouluttaminen on haasteellista, niin saavat jäädä jankuttamaan niitä, kun minä mielummin teen haasteellisempien "tottisliikkeiden" kanssa töitä ja hienosäätöä. Mutta, kuten jokainen minut tunteva tietää, jokainen hankkii just sellaisen ja sen rotuisen koiran kun haluaa. Mielestäni silti sivistyneen ihmisen kuuluu kantaa vastuunsa valinnoistaan eli jos ei jaksa/pärjää/ymmärrä koiraansa, niin etsii apua tai edes vaivautuu etsimään koiralleen vastuullisen kodin ennen kuin koira viedään "viimeiselle piikille".
 |
| Bella (Saree's Bellah) ja Luna (Saree's Barbara) nauttivat juoksemisesta puistossa. |
"Ihana" pentuaika
Kummasti aina unohdan kuinka raskasta aika pentuaika todellisuudessa onkaan! Silloinhan "teen" perustan koiran aikuisuutta varten, jotta hän olisi mahdollisimman tasapainoinen ja siten onnellinen koira aikuisena eli koira pystyy hyödyntämään vahvuutensa ja pärjää heikoutensa kanssa. Viimeiset kaksi (2) vuotta meillä on jatkuvasti ollut ainakin yksi pantu kotona kasvamassa. Ja nyt todellakin toivon, että vihdoin nämä koirat ovat terveitä ja saisin jonkun vuoden "hengähtää" ennen uutta pentua :) Pentuaika on siis äärimmäisen tärkeää aikaa, mutta raskasta. Olen aina sanonut, että saksanpaimenkoira on kuin atleettinen kymmenottelija koiramaailmassa eli hyvinkin monipuolinen "tekijä" ja "touhottaja" ainakin ja ihan jokainen meidänkin koira on pentuna ollut melkoinen "adhd-tappaus" eli ihan jokaiselle olen saanut opettaa ihan perussäännöt miten meillä ollaan jne. Vaikka joudun ihan joka päivälle miettimään, että miten tänään saan pentuni energian purettua, on se myös antanut minulle paljon, koska asumme ahtaasti ja joudun ihan joka päivälle miettimään erilaisia tapoja purkaa sitä pennun ehtymätöntä energiaa. Silti meillä on syöty johdot, kengät, roskikset, huonekalut jne...Kuten äitini aikoinaan sanoi, kun sain ensimmäisen koirani reilun vuoden ikäseksi ja "järkiinsä", et miksi ihmeessä ostan toisen ja aloitan kaiken alusta.....niin....en tiedä! Nyt olen tehnyt sen jo kahdeksan (8) kertaa ja vamasti ei vieläkään ollut viimeinen kerta....Vähän hulluhan sitä pitää olla, että tämän toistaa kerta toisensa jälkeen, mutta yllättävän moni ei jaksa eikä kestä tätä puolta saksanpaimenkoirassa ja siksi jatkuvasti näkeekin "vaikeita" ja "dominoivia" saksanpaimenkoiria, joita omistaja ei jaksa enään...Ja silti saksanpaimenkoira on Suomen toiseksi suosituin rotu.
"Rescue" saksanpaimenkoira?
Saksanpaimenkoira tuntuu kärsivän erityisesti "kodinvaihdosta" eli kun rotu on jalostettu palvelmaan ihmistä, niin hyvin raskaasti koira tuntuu ottavan omstajan vaihdokset. Itse olen viimeisen kahden vuoden aikana luopunut kahdesta saksanpaimenkoirastani. Carmel (Makros Carmel) meni sisarelleni ja oli viettänyt aikoinaan pidemmän jakson hänen hoidossaan eli sisareni oli ainut ihminen, jonka pystyin ajattelemaan Carmelin omistajaksi. Candy meni parhaalle ystävälleni, joka on elänyt kanssamme tiivisti viimeisen vuoden oman ensimmäisen koiransa myötä. Ja siirtyminen olikin suhteellsien helppoa, kun sai muuttaa naapuriin :)
Minulla on ollut onni ja etuoikeus saada elää ja kouluttaa Saree's Batua muutaman viikon viime kesänä, kun etsimme sille uutta kotia. Eli kyllä minä teen mielelläni ihan kaikkeni etsiessäni kotia näille upeille koirille. Minun suuri unelmanivahuuden päivilleni onkin, että minulla on tilaa ottaa näitä väärinymmärrettyjä koiria luokseni kuntoutukseen ja etsiä heille hyvät kodit. Minä en tule koskaa "pelastamaan" yhtäkään katukoiraa yhtään mistään! Minua kiinnostaa vain, että meillä on Suomessa hävyttömän paljon saksanpaimenkoiria (reksiteröityjäkin), jotka etsivät hyvää loppuelämän kotia. Hoidetaanko siis ensin ihan "oma pesä" kuntoon ?
 |
| Minä ja Jape (Yaffa vom haus Tchortz) Eiranrannassa olevassa koirapuistossa. |
