LAUMANJOHTAJUUS

Vanhaikainen, virheellinen ja kumottu teoria?

Maailma muuttuu nykyään huikean nopeasti ja aina vaan kiihtyvään tahtiin, jatkuvasti saamme lukea uusista lääketieteen saavutuksista, puhumattakaan tekniikan huikean nopeista saavutuksista ja kehityksestä. Silti meidän olisi hyvä muistaa että ihminen ja koira eivät muutu yhtä nopeasti vaikka kuinka haluaisimme tai toivoisimme ennen kaikkea koira ei muutu yhtä nopeasti.

Edelleen koira on koira, joka on sitä vaikka olisi kuinka jalostettu ja minkä rotuinen tahansa. Pienissä kääpiöroduissakin näen aina koiran ja koiran perusluonteen sekä ominaisuudet. Olenhan itsekin vuosia sitten opettanut jopa Cavalier kingcharlesinspanielin peltojäljelle. Ihan jokaisessa koirassa on sisällä koira kaikkine koiran käytösmalleineen ja ajatustapoineen, tätä tosiasiaa ei ole mikään muuttanut tuhansiin vuosiin. Saksanpaimenkoira on pitkän jalostyön tulosta ja jalostus näkyy saksanpaimenkoirissa eli olipa koiran "linja" tai "suku" mikä hyvänsä, ihan jokaisessa saksanpaimenkoirassa löytyy tietyt ominaisuudet enempi tai vähempi. 

Saksanpaimenkoira on minusta juuri näiden ominaisuuksiensa vuoksi ihan ylivertainen koirarotu. Arvostan rodussa koiran halua ottaa kontaktia ihmiseen ja tehdä asioita ennen kaikkea ihmisen kanssa, kuitenkin avoimuus muita koiria ja ihmisiä kohtaan myös on tärkeää nyky-yhteiskunnassa. Saksanpaimenkoira soveltuu erittäin hyvin lapsiperheeseen sekä asumaan kaupunkiinkin. Tätä kautta tulee myös "helppous", jota voi mielestäni myös pitää myös rodun "kirouksenakin", kun ihmiset aliarvioivat tai yliarvioivat virheellisesti rodun "älyn"". Jokainen saksanpaimenkoira tarvitsee suhteellisen johdonmukaisen ja selkeän kotikasvatuksen eli niitä kuuluisia "rakkautta ja rajoja", koska kuriton saksanpaimenkoira on hankala, stressaava ja äärimmäisen rasittavakin (harmittavan usein juuri nämä ihan hyvät ja jopa huippuyksilöitäkin on internetissä myynnissä "pitovaikeuksien" tai äkillisesti puhjenneen "allergian" vuoksi.)

Onneksi tämä upea rotu on niin "joustava" (flexible), että nämä pelkästä puutteellisesta kotikasvatuksesta tai puhtaasta laiskuudesta, tietämättömyydestä tai väärinkäsityksestä johtuvat käytöshäiriöt ovat usein korjattavissa, siksi tämä rotu on myös upea ja suhteellisen "helppo" loppujen lopuksi. Toki jalostuksessakin tapahtuu paljon virheitä yms. enkä ota tässä niihin enempää kantaa. Itse olen eniten oppinut ja olen ollut itse asiassa kiitollisin "vääränlaisista" koiristani, koska olen oppinut eniten juuri niiltä vaikka olenkin äärimäisen kiitollinen tämän hetkisestä kahdeksannesta (8.) koirastani, joka alkaa olemaan jo melkein täydellinen yksilö, jota olen etsinyt viimeiset 16 vuotta.... Yaffa Vom Haus Tchorz eli Jade eli meidän Puolasta (from Poland) kotoisin olevan koiramme ja "puolalainen prinsesamme".

Jade syksyllä 2013 Eiranrannan koirapuistossa

Minun käsitykseni "laumanjohtajasta"

Cissistä kaikki alkoi

Olen kouluttanut koiria 16 vuotta, olen alusta asti opiskellut ja suorastaan "ahminut" tietoa koirien elekielestä ja onnekseni ensimmäinen koirani Cissi oli ihan "haasteellinen" tapaus, joka pakotti minut kerta toisensa jälkeen aloittamaan uudestaan ja uudestaan  pentukoulutuksenkin, jossa syytettiin vuoroin koiraa ja sen ominaisuuksia tai minua tai tapaani kouluttaa koiraa, aina löytyi meistä niin paljon puutteita ja virheitä, että jouduimme varmasti aloittamaan ainakin viisi, kuusi kertaa uudestaan pelkän pentukoulutuksen. Koira oli lisäksi niin itsepäinen ja dominoiva, että tavoitteli hampaillaan kurkkuani pian täytettyään viisi (5) kuukautta ja aina jostain syystä aina julkisella paikalla, monet itkut itkin epätoivoisena koiran takia. Loppujen lopuksi koirani oli kuitenkin jo 2-vuotiaana kuin "ajatus", suoritti Tokossa kaksi alokasluokan koetta ja sai molemmista ykköstuloksen, jonka jälkeen saatiin vaihtaa jo luokkaa. Cissi oli varmasti paras kilpailukoirani vaikka hermorakenne olikin huono eikä metsässä jäljestäminen kiinnostanut tippaakaa vaan ihmisen etsiminen oli motivoivampaa sille, lisäksi pieni ja "simpsakka" ulkomuoto mahdollisti vielä agilityn harrastamisen ja suhteellisen lahjakas se oli siinäkin, mutta minä en perässä pysynyt, mutta pelastuskoirakoulutus oli täydellisen sopivaa Cissille.

Olen saanut useilta taitavilta ja kokeneilta kouluttajilta ympäri Suomea apua sekä valmennusta ja ehkä myös onnekseni kokenut niitä huonoja ja surkeitakin kouluttajat ympäri Suomea. Oleellisinta on, että sain kipinän koirien koulutukseen, käytöksen ja elekielen opettelemiseen ensimmäiseltä korialtani Cissiltä.

Tätä päivää

Erityisesti minulla on ollut viimeiset kolme vuotta ollut aikaa keskittyä melkein täydellisesti kolmeen (3) viimeisimpään koiraani : Carina alias "Candy", Saree's Bellah alias "Bella" ja Yaffa Vom Haus Tchorz alias "Jade". Olen eniten ja tiiviimmin oppinut niistä ja ennen kaikkea "laumanjohtajuudesta", koska meillä on ollut koko ajan enemmän kuin yksi koira "laumassamme".

Yaffa Vom Haus Tchorz alias Jade

Laumanjohtajateoria kumottu?

Minulle sanotaan usein ettei teoria ole enään voimassa, koska sudet joilla tätä ollaan tutkittu, olivat vankeudessa, joka aiheutti "vääristymiä" heidän luonnonvaraiseen käyttäytymiseen verrattuna. Ihan ensimmäiseksi haluan ihmetellä, että eikö koira erityisesti elä "vankeudessa" ihmisen kanssa eläessään ? Siksipä pidän näitä tutkimustietoja erityisen hyvinä kun ajatellaan koiran laumakäyttäytymistä kun puhutaan koirista jotka asuvat ihmisen kanssa eikä vapaina koiralaumoina. Koirahan reagoi "vaarallisestikin" usein siksi, että ihminen tekee vääriä eleitä tai vahvistaa koirassa ei-toivottua käytöstä. Hyvin harvoin olen tavanut " mielenvikaista" koiraa ja voin sanoa, että olen 41 vuoden aikana tavannut tavattoman paljon koiria ja myös eri rotuisia.

Koiraahan ei pitäisi myöskään pitää sutena vaikka koira onkin sudelle hyvin kaukaista sukua, eihän ihminenkään ole apina vaikka olemmekin kaukaisia sukulaisia apinoille. Tämä suden ja koiran selkeä ero näkyy muun muassa koirasusissa. Tämä ei silti tarkoita, että koira olisi yhtä äkkiä muuttunut perheenjäseneksi, joka ajattelee kuin ihminen ja ymmärtää jokaisen ihmisen sanan. Koiralla on oikeus olla koira ja oikeus tulla kohdelluksi koirana, jotta koira olisi tasapainoinen ja onnellinen sekä tyytyväinen. 

Meidän upea "lauma"

Kun saa etuoikeuden seurata päivittäin kahden eri perheen koiria ja niiden kasvamista useamman vuoden ajan, joista osa on sukua keskenään ja osa ei mitään sukua keskenään, niin selkeästi voin nähdä hyvinkin tiukan "hierakian" myös suhteessa muihin koiriin koirapuistossa eri rotuisiin sekä monen ikäisiin koiriin. Äärimmäisen kiehtovaa ja opettavaista oli seurata melkein päivittäin koirien hienovaraista elekieltä, hierarkiaa, joka selkeästi liittyi ikään ja sukupuoleenkin toisinaan. Kiehtovaa oli myös selkeä laumakäyttäytyminen sekä miten koirat keskenään "liittoutuivat" eri koirien kanssa ja kuinka he pitivät aina "yhtä" oman laumansa kanssa. Samalla sain etuoikeuden oppia myös mikä on laumanjohtaja ja laumanjohtajan tehtävät sekä velvollisuudet, kuinka suuri vaikutus onkaan koirieni henkiselle tasapainolle sekä hyvälle käytökselle merkitystä minun roolini laumani johtajana. 

"Jade", "Japsu", "Jaapero", Jabe, "tyyppi", "puolalainen prinsessa" jne...

Hyvä laumanjohtaja

Nykyaikainen laumanjohtaja on ennen kaikkea reilu ja oikeudenmukainen, mutta tarvittaessa tiukka ja johdonmukainen. Laumanjohtaja ei ole koskaan väkivaltainen ja epäjohdonmukainen huutaja ja rankaisija. Koirat kyllä oppivat sanoja ja käskyjä, mutta parhaiten lukevat elekieltä ja käyttävät keskenäänkin hyvin vahvasti elekieltä kommunikoidessaan keskenään, on rotu mikä hyvänsä. En ole koskaan kuullut koiran puhuvan ja haukahdukset ja muut äänteet ovat vain tehosteita. Siksi koiran liiallinen "ihmistäminen" ja koiralle puhuminen, huutaminen, "komentaminen" on suhteellisen hyödytöntä kun halutaan koiran tekevän jotain toivottavaa. Koira lukee ihmisessäkin elekieltä halusimme tai emme ja voi arvata miltä koiran silmissä näyttää, jos ihminen karjuu ja uhkailee, lähinnä hämmentävältä ja oudolta. Itse suosin kaikkia mahdollisia hyväksi haivaitsemiani koulutusmuotoja eli mikä vain parhaiten kullekin yksilölle toimii vaikka kasvatankin koirani saman kaavan mukaan, niin otan jokaisen yksilölliset erot oppimisessa aina huomioon.  

Silti koirat kokeilee "johtajuutta" ja jotkut yksilöt jopa aika usein ja toisinaan tuntuu, että jatkuvasti ja siinä välillä on ihan varmasti jokaisella hermot koetuksella kun saa kerta toisensa jälkeen vaan pitää samaa linjaa kuten lastenkin kanssa, mutta tämä sitkeys maksaa aina itsensä myöhemmin takaisin eli koira ei loukkaannu tms. vaikka vaatisitkin tiettyjä sääntöjä käytöksen suhteen, sinähän päätät mitkä ovat säännöt sinun kotonasi.

Laumanjohtaja mun muassa suojelee laumaa ja kertoo minne mennään ja miten mennään, tuo ravinnon ja saa koirien kunniotuksen sekä pitää yllä myös järjestystä laumassa sekä kunniottaa koirien keskinäistä hiearkiaa eli laumanjohtajan velvollisuus on pitää tasapaino yllä laumassa. Ihmisen pitää olla aina laumanjohtaja ja joka ikisen ihmisen tulee olla"hierarkiassa" eli "arvojärjestyksessä" koiran "yläpuolella", jotta voidaan turvata ihan jokaisen ihmisen turvallisuus koirien "paimentamiselta" tai "komentelulta".  Erityisesti saksanpaimenkoirat haluavat järjestystä, hierarkiaa sekä jonkun "johtamaan"  ellei ihminen tätä tee, se tekee sen itse ja jokainen ymmärtää ettei sellainen toimi vaan aiheuttaa kaaosta ja jopa suurta stressiä koiralle, jota lauma ei sen mielestä "tottele" kunnolla. En todellakaan väitä, että jokainen saksanpaimenkoira tavoittelaa tätä laumanjohtajan asemaa ja hyvä niin, mutta mielestäni "vahvimmat" yksilöt näin tekevät. 

Saksanpaimenkoira ei ole Labradorinnoutaja eli näiden koirien jalostuksessa on aikoinaan haettu tyystin erilaisia asioita enkä pidä suuntauksesta, että saksanpaimenkoiraa jalostetaan liikaa vastoin rotumääritelmää eikä näin kunnioteta alkuperäistä yli 100-vuotiasta rotumääritelmää, kun menetämme nämä arvokkaat ominaisuudet, emmekä niitä koskaan saa takaisin, kuten joisskin palveluskoiraroduissa on käynyt. Saksanpaimenkoira on ennen kaikkea palveluskoirarotu, erittäin monipuolinen ja sopii hyvin monenlaiseen menoon ja elämään sekä elämäntilanteeseen, mutta ei sovi jokaiselle.