KOIRAN KUONOPANTA

Tässä aihe, josta jaksetaan kinastella vähän jokaisella "koirapalstalla" internetissä ja saan varmaan minäkin nyt "vesilasissa myrskyn" aikaan. Itse olen vuosien aikana kokenut kuonopannan hyvin toimivaksi apuvälineeksi erityisesti saksanpaimenkoiran kanssa kaupungissa (ydinkeskusta) asuessani.

Saksanpaimenkoiran opettaminen taluttimessa vetämättä

Saksanpaimenkoiralla on tietyt vietit halusimme tai emme, saksanpaimenkoirilla ovat nämä vietit enempi tai vähempi, on koiran linja mikä tahansa (käyttölinjainen, näyttelylinjainen tai sekalinjainen). Jos, näitä viettejä ei ymmärrä tai osaa hyödyntää, tulee melko varmasti ongelmia tai harmia jo pelkässä hihnakäytöksessä.. Ei tarvitse olla "Einstein" ku selaa internetin myyntipalstoja ja siellä myynnissä olevia nuoria saksanpaimenkoiria, joita myydään allergian, pitovaikeuksien yms. vuoksi "mieluiten" maalle, eikä lapsia tai muita koiria suositella seuraksi, että taustalla ainakin joku käytösongelma, joka suurella todennäköisyydellä johtuu juuri saksanpaimenkoiran luonteesta ja kuinka helposti saamme nämä arvokkaat ja hienot ominaisuudet kääntymään "itseämme vastaan" omalla käytöksellämme tai kun, emme ymmärrä koiran käytöksen syytä.

Rodun "helppous" on juuri näiden viettien hyödyntämisessä koulutuksessa ja joka päiväisessä elämässä. Itse koen, että elämä koirieni kanssa on helpompaa ja stressitömämpää molemmille, kun vaivaudun edes hieman tarkkailemaan koirieni käytöstä ja ennen kaikkea tarkkailemalla heidän elekieltään sekä hyödyntämällä tätä tietoa yksilöllisesti jokaisen koiran kanssa. Minun on helppo ymmärtää, että saksanpaimenkoira on "tyypillinen remmirähjääjä", kun vaivautuu selvittämään ja ( internetistäkin löytyy helposti tietoa) opettelemaan tämän rodun viettikäytöstäkin.

 "Monesti omistaja vahvistaa koiran käytöstä nykimällä sitä taluttimesta tai karjumalla käskyjä. Eläin huomaa ohjaajan kiihtyvän ja tulkitsee sen niin, että tätäkin pelottaa ja että ihminen haluaakin koiran hyökkäävän." http://poltsi.fi/Liisa/artikkelit/remmirayha.html. Tässä tekstissä (johon linkki johtaa) on oivallisesti kiteytetty ajatus, miksi koira usein "rähjää remmissä" vaikka en allekirjoitakaan sitä, että kyseessä olisi aina koiran pelko vaan ihan pelkkää innostustakin. Kun näen kadulla tai muilla julkisilla paikoilla saksanpaimenkoiran, joka haukkuu ja räyhää talutin "piukeella" ja vielä omistajan karjuessa/("kannustaessa")/käskemässä/"tiukasti komentamassa" vieressä (ja usein vielä koiran takana), niin täytyy olla sokea, ettei näe miten koira todellakin ottaa "kierroksia" ja kiihtyy vain entistä lujemmin toimimaan näin vastaisuudessakin. Siksi en siis itse käytä omilla koirillani enään tietyssä vaiheessa kasvua kaulapantaa kävelyllä vaan mielummin totutan koirani kuonopantaan, koska kuonopanta (oikein käytettynä) ei "kiihdytä" koiraa ja näin minun ei tarvitse "poisopettaa" koiriani remmirähjäyksestä, jonka olisin itse koiralleni ensin opettanut. 

Omat kokemukseni kuonopannasta ja sen edut

Kuonopannan avulla saan koiran pään helpoimmin kääntymään poispäin vastaantulevista koirista tarvittaessa eli ennaltaehkäisen "tuijottamista ja vaanimista". Pystyn myös vaivattomasti "vaatimaan" kuonopannan avulla (ilman taluttimesta tai pannasta nykimistä) koiran kulkemisen lähellä jalkaani ja näin koira oppii, ettei ole sen tehtävä toimia omin päin taluttimen kantaman päässä itsestäni. Tästä on myös äärettömän helppo palkata koira, kun koira on lähellä minua. Hyödynnän myös tätä "toivottua koiran paikkaa" eli lähellä vasenta polveani myös siinä, että opetan sen koiralleni positiivisella vahvistamisella "maailman parhaaksi paikaksi" ja kuin itsestään, koira oppii rentoutumaan siinä sekä ymmärtämään sen, että minä määrään aina minne mennään ja miten eikä koiran tarvitse tuntea epävarmuutta, pelkoa tai tarvetta minkäälaiseen "suojelemiseen" myöskään minun suhteeni, koska yksi minun tärkeimmistä tehtävistäni on "suojella" koiraani, koska minähän olen laumani johtaja. Koirani ovat "oppineet" tarvittavat vahtikoiran elkeet kotona tai vartioimaan minua, lapsia yms. ilman, että sitä tarvitsee rasittavuuteen asti harrastaa hihnassa vetämällä ja räyhäämällä, koska näissä koirissa ovat nämä vietit jo geeneissä ja niiden ominaisuuksien esiin tuominen ja "hiominen" on oltava hallittua tai muuten koirasta tulee helposti stressaava (stessaantunutkin) ja rasittava.

 Lisäksi on pakko kertoa kuonopannan muista eduista oman kokemukseni perusteella eli sen käyttö vähentää myös taluttajan omien voimien (ennen kaikkea käsien ja selänkin) käyttöä koiran kanssa, toimii myös loistavasti ahtaissa kaupunkiolosuhteissa, jossa voi nurkan takaa tulla vastaan vaikka ja mitä yht'äkkiä, koska koiran saa "hallintaan" sen avulla nopeasti eikä tarvitse siis "keriä" hihnaa  ja "hentoisemmallakin" talujalla on varmempi olo, kun koira pysyy paremmin fyysisesti hallinnassa. Oma tyttäreni on jo 7-vuotiaasta asti itsenäisesti taluttanut koiriemme kuonopannan ansiosta. Kuonopanta toimii myös loistavasti lastenrattaiden kanssa tai, kun käsissä joutuu kantamaan muuta koiran taluttimen lisäksi. 

Ei se ole helppoa ole ollut joillekin koiristani totutella kuonopantaa, mutta niin vain on jokaisen kanssa ollut omat "haasteensa" muutenkin eri asioiden kanssa. Suosittelen silti sitkeästi totuttamista ja kuonopantojakin löytyy nykyään erilaisia, erilaisista materiaaleista tehtyjä ja jopa pehmustettuina, jos pehmustamaton kuonopanta tuntuu liian tylylle. Jokainen saa olla vapaasti ihan mitä mieltä vain kuonopannasta, mutta se on ennen kaikkea kätevä apuväline kuten elämässä muutenkin käytetään käteviä, arkea helpottavia välineitä. Käytänhän minä moppia lattioidenkin pesuun vaikka lattiat voi myös käsin pestä ja konttaamalla.

Yllättävän kovaa kritiikkiä kuonopanta saa myös siintä syystä, että sen väitetään vahingoittavan koiran niskaa tms. Oheisessa kirjoituksessa on aika hyvin kiteytetty kaulapannan käytön riskit, tilanteissa joissa koira vetää: http://www.koiranomistajanperuskurssi.fi/fi/koira-kotona/koiran-ulkoilutus/hihnassa-vetamisen-vaarat

Ihan jokainen väline voi varmasti olla vaaraksi koiran terveydelle väärin käytettynä, puhumattakaan, kun näkee vieläkin käytettävän täyskuristavia ketjukaulaimiakin myös koiran vetämisen lopettamiseen, joka on mielestäni jo julmaa eläinrääkkäystä.

Vielä muutama sana flexitaluttimesta

Vielä haluisin tässä yhteydessä kommentoida flexitalutinta isommilla koiralla ja ennen kaikkea saksanpaimenkoiralla. Vaikka tälläisellä talutimella tulee tunne, että se helpottaa koiran hallittavuutta (tai ainakin nopeuttaa tarpeiden tekoa), koska koira pääsee haistelemaan, on tiedossa usein vain lisää ongelmia koiran hallittavuuden kanssa. Itse käytän flexiä kaupunkiolosuhteissa ensimmäiset pari viikkoa luovutusikäisen pennun kanssa, koska siten pentu pääsee tutustumaan ympäristöönsä vapaammin, mutta turvallisesti, ilman pelkoa jäädä auton alle tms. Sen enempää en missään tapauksessa hyödynnä tätä talutinta. Flexitalutin voi olla myös vaarallinen, jos sen ohut osa kietoutuu koiran, taluttajan tai muiden koirien ympärille. 

Ja vielä sen verran, että jokainen koirani on myös oppinut normaalin kaulapannan kanssa taluttimessa kulkemaan. Olen myös opettanut muutaman koirani "vetämään" edessäni juostessa, kävelylenkillä sekä polkupyörällä, tosin käytän silloin valjaita tai paksua kaulapantaa. Tämä helpottaa erikoisnäyttelyissä koiran esittämistä, voin talvella lähteä vaikka hiihtämään koirani kanssa vaivattomasti ja ennen kaikkea se helpottaa  koiran "hallittavuutta" koiran takaa ja pelkillä käskysanoilla. Erityisen hyvin tämä on toiminut nuorimman koirani Jaden kanssa, joka mielellän "moikkailisi" jokaisen vastaantulevan koiran ;) Nyt riittää pelkkä "käsky" ja koira jatkaa matkaa reagoimatta vastaantuleviin koiriin vaikka olisikin taluttimen kantaman päässä edessäni.