KOIRAN "IHMISTÄMINEN"

ONKO KOIRALLA ENÄÄN OIKEUS OLLA KOIRA?

Olen usein pohtinut, miettinyt,ihmetellyt ja kommentoinutkin välillä tätä aihetta. Mielestäni koiralla tulee olla oikeus olla koira, kuten ihmisellä on ihmisoikeudet, luontoa pitää suojella tuleville polville ja lapsella pitää olla omat oikeudet ihmisoikeuksien lisäksi. Totta kai koiria ja eläimiä suojellaan erilaisilla säännöillä ja laillakin. Tämä on itsestään selvää nyky-yhteiskunnassa, että suojellaan "heikompia" jotka eivät pysty itse itseään suojelemaan. Mutta miten suojella koiraa liialliselta "ihmistämiseltä"? Liian usein näkee ja saanpa jopa itsekin kuulla "kukkahattu tädeiltä" liiallista "ihmistämistä" koirani tuntemuksista eri tilanteissa.

"Ihmistäminen"

Huolestuttavaa minusta on koiran liiallinen rinnastaminen ihmiseen, kuten koiran tapa hahmottaa maailmaa,ajatella sekä toimia sen pohjalta. Mielestäni on kohtuutonta, että koiran ajatellaan ajattelevan ja päätteleven "maailman menoa" kuten ihminen. Näin ei ole vain ole,että koira osaisi miettiä ja pohdiskella muun muassa tekemäänsä tuhoa kotona tuntien kuluttua....

Minusta on hienoa, että nykyään ymmärretään ja tutkitaan enemmän koiran tapaa ajatella ja jopa tuntea, kuten tästä Uuden Suomen artikkelista käy ilmi. Valitettavasti ihmisillä tuntuu olevan tapana vetää johtopäätökset liian helposti siten, että koira automaattisesti ajattelee kuin ihminen, jos koira tuntee kuin ihminen. Koiralla vain on tapa hahmottaa maailmaa eri näkökulmasta kuin ihminen ja tämän voi jokainen helposti huomata omastakin koirasta,jos edes hetken "avoimesti" seurailee. Itsestäni on äärimmäisen kiehtovaa seurata kahden koirani hienovaraista ja monipuolista elekieltä, jolla kommunikoivat keskenään. Ja tätä kautta olen oppinut paljon myös omaan kommunikointiini koirieni kanssa. Tokihan jokainen miestä aina toisinaan haluaa hassutella ja "ihmistää" koiraa, mutta eihän kukaan voi nyky-yhteiskunnassa enää oikeasti ajatella niin naivisti,että koira ajattelee kuin ihminen...

Jokainen koira on kuitenkin koira rotuun katsomatta ja kaikilla on tietyt vietit enemmän tai vähemmän vaikka ihminen onkin jalostuksella muokannut eri rotuja.

Koiran henkinen hyvinvointi

Mielestäni koiran henkinen hyvinvointi edellyttää sitä,että itse olen valmis ottamaan selvää ja karttuttaamaan omia tieojani ja taitojani sekä olen valmis omia käsityksiäni myös muuttamaan tarvittaessa siintä miten koira hahmottaa maailmaa. Koira ei ole ihminen eikä lapsi. Emmehän vaadi lapseltakaan aikuisen käsityskykyä "maailman menosta"? Koiralla on mielestäni oikeus tulla kohdelluksi ja ymmärretyksi koirana eli ihmisen velvollisuus on opetella tuntemaan koiran tapa hahmottaa maailmaa. Onneksi nykyään aiheesta on tehty runsaasti erilaisia oppaita ja kirjoituksia, joita löytyy myös hyvin helposti internetistäkin.

Henkinen pahoinvointi ja käytöshäiriöt

Jostain syystä koirien henkinen pahoinvointi ja käytöshäiriöt ovat silti vain lisäntyneet vaikka tietoa on yllin kyllin ja hyvin helposti saatavilla nykyään. Kuitenkin koirista luovutaan aina vaan enemmän "pitovaikeuksien" vuoksi...Onko syynä siis puhdas itsekkyys, laiskuus vai mikä? Itselläni on ollut monenlaista "hännänheiluttajaa" vaikka kaikki koirani ovatkin olleet "helppoja" saksanpaimenkoiria, en ole yhdestäkään luopunut sen takia,että elämä ei aina niin helppoa ole ollutkaan jonkun yksilön kanssa. Pidän jopa tätä yksilöiden välistä eroa kaikkein mielenkiintoisimpana asiana, koska opin sitä kautta itsekin eniten, kun pääsen ratkomaan jotain uutta koirastani. Upeinta näiden koirien kanssa elämisessä on aina uuden oppiminen, ikinä ei oppiminen lopu...Tylsäähän se olisi, jos olisin jo kaiken oppinut!

Kaksinaismoralismia?

Eli otammeko koiran vain itsekkäistä syistä? Totta kai otamme koiran itsekkäistä syistä, kuka mistäkin syystä, mutta sitä suuremmalla syyllä meidän velvollisuus on mielestäni antaa koiralle oikeus olla koira ja elää koiran elämää tasapainoisena koirana. Luonnollisesti koiran muut tarpeet tulee myös aina huomioda,siihen on onneksi sentään olemassa laki ja valvontaviranomaisetkin. Ottakaa kantaa ja kertokaa oma mielipiteenne.

Kiitos upeasta koirasta Yaffa Vom Haus Tchorz

Yaffa Vom Haus Tchorz paras koiraniko?

Unelmani, haaveni sekä tavoitteeni on aina ollut terve, kaunis (rotumääritelmän mukainen) ja käyttöominaisuuksiltaan  hyvä saksanpaimenkoira. Itse en voi ymmärtää,että rodunjalostuksessa kiinnitetään huomiota vain tiettyihin ominaisuuksiin jopa toisten ominaisuuksien kustannuksella. Arvostan sitä,että koira täyttää mahdollisimman hyvin rotumääritelmän, käyttöominaisuuksiltaan sekä ulkoiselta olemukseltaan sekä on ennen kaikkea terve fyysisesti ja psyykkisesti. Saimme hyviä uutisia Jaden virallisista lonkka- ja kyynärnivelten röntgenkuvauksista sekä selkäkuvauksesta välimuotoisen lanneristinikaman varalta (LTV),eli koira on terve ja odottelemme enää Kennelliiton virallista lausuntoa. 

Hyvinkään erikoisnäyttely

Olimme eilen (5.10.2013) Hyvinkään erikoisnäyttelyssä ja tuomarina meille toimi Wilhelm Nordsieck. Olimme varautuneet mahdollisuuteen, että joudun itse esittämään oman koirani ja avustuksestamme vastaavat tyttäreni  sekä koiran omistaja . Olin siis tehnyt näyttelyharjoitukset itsekseni siten, että koira osaa käskystä vetää edessä ja nostaa ravin itsenäisesti edessäni, käskystäni juoksulenkillä sekä polkupyörälenkillä (aina yhteisillä juoksulenkeillämme koira on vyötärölläni kiinni ja pitää minutkin vauhdissa vetämällä edessä sopivasti). Toisin sanoen, olen opettanut Jadelle ( Yaffa Vom Haus Tchorz) nämä asiat kuten ne olisivat erillisiä "liikkeitä". Näin olen jokaisen koiran yksin opettanut, erotuksena sille ettei normaalisti hihnassa vedetä. 

Jaden haasteet näyttelyssä 

Jade oli tänä vuonna Suomen Saksanapaimenkoirien Päänäyttelyssä pentuluokassa ja sai yhden kokonaisen arvosanan pudotuksen korkeutensa vuoksi (joka omien mittauksien mukaan on 63 cm eli rotumääritelmän mukaan koira on siis "ylikorkea"). Muuten arvostelu oli erittäin hienoa luettavaa ja mikä itselleni on tärkeää, että koira osaa liikkua ja vielä tekee upean ravinsa ihan itse itseään kannatellen. Ei varmaan rakennekaan voi kauheen "pielessä" olla, jos kykenee rotumääritelmän mukaiseen ja kauniiseen raviin. 

Tavoitteemme olis siis Hyvinkään erikoisnäyttelyssä, 12 kk-18 kk luokassa saada paras arvosana eli SG (erittäin hyvä), jotta voimme keskittyä muihin tärkeisiin tavoitteisiin seuraavaksi sekä unohtaa näyttelyt hetkeksi. Ja aloittaa ennen kaikkea jalostustarkastukseen keskittyminen ja treenaaminen sekä käyttötuloksen hankintaan, koska kysehän on käyttökoirarodusta.

Lisäksi Jaden on "juoksuaikaa" odotellessa pudottanut myös karvansa, mutta onneksi "karvattomanakin" sentään sen verran karvoja, että kehtaa edes näyttelyihin lähteä. Lisäksi meiltä puuttui koiralle esittäjä näyttelyistä.

Näyttelykehä alkaa

Tunnelmat meidän "leirissä"alkoivat olemaan aika jännittyneet, kun saimme varmistuksen ettei ulkopuolista esittäjää tule paikalle ja asetelma kuitenkin on yleensä se, että koirilla on esittäjä ja omistaja keskittyy avustamiseen, jotta koira saadaan esiintymään mahdollisimman hyvin. Huomasin jo kehässä harjoitellessani, että näyttelystä tulee todella haasteellinen, koska koira reagoi aika laimeasti avustukseen ja luonnollisesti ottaa jonkinlaisia "paineita"minusta, kun olen hihnassa takana. Mitäpä sitä kauheesti hötkyilemään toisten huutojen perään, kun mami on jo hihnan päässä.

Myös seisotuksissa koira nojasi minuun ja kiinnitti aina huomionsa ja katseensa minuun. Katsoimme avustajien paikat ja "strategiat" sekä totesin, että meidän "pelastus" on koiran ravi eli yksittäisarvostelut eivät tule olemaan mitenkään loistavat enkä saa koiraa "kunnolla" vetämään, mutta tiedän sen nostavan ravin ihan "into piukkana",koska sitä on helposti pystytty harjoittelemaan ihan ilman avustustakin. 

Yksittäisarvostelut

Avauskehä meni ihan mallikelpoisesti ja kaikki hampaatkin löytyi suusta (tosin eläinlääkäärissä ne oli jo laskettu). Yksittäiset arvostelut (kun koirat arvioidaan yksittellen) eivät menneet loistavasti, koska en saanut koiraa kunnolla seisomaan ja piti välttää omaa hermostumista ja jopa juoksuosuus meni pieleen, kun Jade yritti lähinnä laukata. Olimme kuitenkin luokkamme puolin välin tienoilla, eli luokkamme ison koon vuoksi, se jaettiin tässä vaiheessa kahtia ja olimme siis tämän "peränpitäjä" porukan kärkikoira.

Kilpailukehä alkaa

Tässä vaiheessa tuntui jo melkein epätoivoiselle lähteä ryhmän ensimmäisenä koirakkona ilman mitään "vetoapua" toisista koirista eli pelkän avustuksen varassa,johon koira siis reagoi aika laimeasti. En saanut Jadea kunnolla vetämään vaikka avustus aina pienen hetken saikin vähän vetoa aikaiseksi eli jouduin toisin sanoen "roikkumaan" koiran perässä ja kannustamaan itse menemään eteenpäin. Tämä taas aiheutti sen, että selkäni takana alkoi sellanen napina ja kitinä sekä molemmin puolin oli tulossa koiria ohi, mutta en välittänyt yhtään, koska halusin koirani näyttävän "kunnon vedon" vaikka sitten joutuismme kuinka "matelemaan". 

Yhtä äkkiä meidät käskettiin poistumaan kehästä ja tulemaan sen "paremman" puoliskon kanssa kehään viimeiseksi uudestaan. Kun pääsimme uudestaan kehään, meidät siirrettiin taas yhdellä sijalla ylöspäin tässä paremmassakin "puoliskossa". Tässä vaiheessa en enää ehtinyt seurailemaan miten sijoituksemme nousi ylöspäin, koska keskityin niin täysillä vain koiraan ja odotin meidän tilaisuutta päästä näyttämään  Jaden upea ravi. Se varmasti oli yksi upeimpia elämyksiä koiran kanssa ja sain katsoa sitä suoraan takaa miten kauniisti ja vahvasti se lähti kuin "ohjus" juoksemaan ja pitäen täydellisesti ravin, ilman minkäänlaista ylimäärästä loikkaa tai laukkaa. 

Kilpailukehä alkoi tuntua hyvälle

Ja taas pääsimme sijoituksessa ylöspäin, en tiedä kuinka paljon, koska keskityin vain siihen,että minkä numeron perään kiilaan. Onneksi sain nyt aina hitaan kävelyvauhtimme takia juoksemalla"kurottua kiinni" pitkän välimme edelle menevään, koska tuomari oli jo nähnyt kävelymme. Loppu meni siis erittäin hyvässä tunnelmassa, koska sain kannustaa koiran juoksemaan, jos alkoi koiralla tympäsemään. Silti koiran omistajan ja tyttäreni avustus oli "kultaakin" arvokkaampaa, koska koira pyrki mekein joka kulmasta kehästä ulos eli "avustaminen" auttoi aina näissä tilanteissa koiraa menemään eteenpäin. 

Kun vihdoin viimein kehä loppui ja alkoi arvostelu, olimme edelleen hyvin jännittyneitä, että minkä arvosanan saimme. Kun vihdoin kuulin, että saimme SG:n eli erittäin hyvän ja kaiken lisäksi täysin "kirkaasti" en voinut enää hillitä itseäni vaan hyppäsin kehän reunalla olevan koiran omistajan kaulaan ja hihkuin onnesta! Saimme siis näinkin huonoilla lähtökohdilla enemmänkin kun uskalsimme edes toivoa! Ja saksankielinen arvostelu  on hyvin kaunista luettavaa: 

" An der oberen grössengrenze mittlere knochkraft, sehr gute gesamtaufbau, sehr guter kopf, hoher widerrist, harmonische oberlinie, gute länge u  lage der kruppe länger sein u schräger liegen, hinten sehr gut gewinkelt, leicht zehenweite stand, gerade front, hinten gerade tretend, worne zehenweite tretend, sehr gute bewegunsablauf."

Ei sentään koko ryhmän ensimmäisenä...Jade siis kuvassa ensimmäisenä.

Nyt siis keskitymme tietysti fyysisesti voimaan ja lihaksiin kuten jokaisen saksanpaimenkoiran oikeus pitäisi olla, että saa paljon ja monipuolista liikuntaa. Lisäksi alkaa "oikea" ja tavoitteellisempi harjoittelu käyttökoirakokeisiin ja ehkä haluan ihan vaan huvikseni ja pelkästä haasteeksi itselleni ja koiralle iloksi kilpailla jopa tokossakin. Näyttelyt on sitten taas tavoitteissa kun saadaan ensin koetuloksia ja jalostutarkastus ja sitten lähdetäänkin erikoisnäyttelyistä tavoittelemaan arvosanaa V eli erinomainen....Tässä meillä on siis hurjan hyvä alku unelmallemme ja toivotaan, että seuraava sukupolvi olis aina vaan parempi kun edellisensä. Koen olevani hyvinn onnekas,että vihdoin viimein sain terveen ja erinomaisen rotunsa edustajan.