Kiitos upeasta koirasta Yaffa Vom Haus Tchorz

Yaffa Vom Haus Tchorz paras koiraniko?

Unelmani, haaveni sekä tavoitteeni on aina ollut terve, kaunis (rotumääritelmän mukainen) ja käyttöominaisuuksiltaan  hyvä saksanpaimenkoira. Itse en voi ymmärtää,että rodunjalostuksessa kiinnitetään huomiota vain tiettyihin ominaisuuksiin jopa toisten ominaisuuksien kustannuksella. Arvostan sitä,että koira täyttää mahdollisimman hyvin rotumääritelmän, käyttöominaisuuksiltaan sekä ulkoiselta olemukseltaan sekä on ennen kaikkea terve fyysisesti ja psyykkisesti. Saimme hyviä uutisia Jaden virallisista lonkka- ja kyynärnivelten röntgenkuvauksista sekä selkäkuvauksesta välimuotoisen lanneristinikaman varalta (LTV),eli koira on terve ja odottelemme enää Kennelliiton virallista lausuntoa. 

Hyvinkään erikoisnäyttely

Olimme eilen (5.10.2013) Hyvinkään erikoisnäyttelyssä ja tuomarina meille toimi Wilhelm Nordsieck. Olimme varautuneet mahdollisuuteen, että joudun itse esittämään oman koirani ja avustuksestamme vastaavat tyttäreni  sekä koiran omistaja . Olin siis tehnyt näyttelyharjoitukset itsekseni siten, että koira osaa käskystä vetää edessä ja nostaa ravin itsenäisesti edessäni, käskystäni juoksulenkillä sekä polkupyörälenkillä (aina yhteisillä juoksulenkeillämme koira on vyötärölläni kiinni ja pitää minutkin vauhdissa vetämällä edessä sopivasti). Toisin sanoen, olen opettanut Jadelle ( Yaffa Vom Haus Tchorz) nämä asiat kuten ne olisivat erillisiä "liikkeitä". Näin olen jokaisen koiran yksin opettanut, erotuksena sille ettei normaalisti hihnassa vedetä. 

Jaden haasteet näyttelyssä 

Jade oli tänä vuonna Suomen Saksanapaimenkoirien Päänäyttelyssä pentuluokassa ja sai yhden kokonaisen arvosanan pudotuksen korkeutensa vuoksi (joka omien mittauksien mukaan on 63 cm eli rotumääritelmän mukaan koira on siis "ylikorkea"). Muuten arvostelu oli erittäin hienoa luettavaa ja mikä itselleni on tärkeää, että koira osaa liikkua ja vielä tekee upean ravinsa ihan itse itseään kannatellen. Ei varmaan rakennekaan voi kauheen "pielessä" olla, jos kykenee rotumääritelmän mukaiseen ja kauniiseen raviin. 

Tavoitteemme olis siis Hyvinkään erikoisnäyttelyssä, 12 kk-18 kk luokassa saada paras arvosana eli SG (erittäin hyvä), jotta voimme keskittyä muihin tärkeisiin tavoitteisiin seuraavaksi sekä unohtaa näyttelyt hetkeksi. Ja aloittaa ennen kaikkea jalostustarkastukseen keskittyminen ja treenaaminen sekä käyttötuloksen hankintaan, koska kysehän on käyttökoirarodusta.

Lisäksi Jaden on "juoksuaikaa" odotellessa pudottanut myös karvansa, mutta onneksi "karvattomanakin" sentään sen verran karvoja, että kehtaa edes näyttelyihin lähteä. Lisäksi meiltä puuttui koiralle esittäjä näyttelyistä.

Näyttelykehä alkaa

Tunnelmat meidän "leirissä"alkoivat olemaan aika jännittyneet, kun saimme varmistuksen ettei ulkopuolista esittäjää tule paikalle ja asetelma kuitenkin on yleensä se, että koirilla on esittäjä ja omistaja keskittyy avustamiseen, jotta koira saadaan esiintymään mahdollisimman hyvin. Huomasin jo kehässä harjoitellessani, että näyttelystä tulee todella haasteellinen, koska koira reagoi aika laimeasti avustukseen ja luonnollisesti ottaa jonkinlaisia "paineita"minusta, kun olen hihnassa takana. Mitäpä sitä kauheesti hötkyilemään toisten huutojen perään, kun mami on jo hihnan päässä.

Myös seisotuksissa koira nojasi minuun ja kiinnitti aina huomionsa ja katseensa minuun. Katsoimme avustajien paikat ja "strategiat" sekä totesin, että meidän "pelastus" on koiran ravi eli yksittäisarvostelut eivät tule olemaan mitenkään loistavat enkä saa koiraa "kunnolla" vetämään, mutta tiedän sen nostavan ravin ihan "into piukkana",koska sitä on helposti pystytty harjoittelemaan ihan ilman avustustakin. 

Yksittäisarvostelut

Avauskehä meni ihan mallikelpoisesti ja kaikki hampaatkin löytyi suusta (tosin eläinlääkäärissä ne oli jo laskettu). Yksittäiset arvostelut (kun koirat arvioidaan yksittellen) eivät menneet loistavasti, koska en saanut koiraa kunnolla seisomaan ja piti välttää omaa hermostumista ja jopa juoksuosuus meni pieleen, kun Jade yritti lähinnä laukata. Olimme kuitenkin luokkamme puolin välin tienoilla, eli luokkamme ison koon vuoksi, se jaettiin tässä vaiheessa kahtia ja olimme siis tämän "peränpitäjä" porukan kärkikoira.

Kilpailukehä alkaa

Tässä vaiheessa tuntui jo melkein epätoivoiselle lähteä ryhmän ensimmäisenä koirakkona ilman mitään "vetoapua" toisista koirista eli pelkän avustuksen varassa,johon koira siis reagoi aika laimeasti. En saanut Jadea kunnolla vetämään vaikka avustus aina pienen hetken saikin vähän vetoa aikaiseksi eli jouduin toisin sanoen "roikkumaan" koiran perässä ja kannustamaan itse menemään eteenpäin. Tämä taas aiheutti sen, että selkäni takana alkoi sellanen napina ja kitinä sekä molemmin puolin oli tulossa koiria ohi, mutta en välittänyt yhtään, koska halusin koirani näyttävän "kunnon vedon" vaikka sitten joutuismme kuinka "matelemaan". 

Yhtä äkkiä meidät käskettiin poistumaan kehästä ja tulemaan sen "paremman" puoliskon kanssa kehään viimeiseksi uudestaan. Kun pääsimme uudestaan kehään, meidät siirrettiin taas yhdellä sijalla ylöspäin tässä paremmassakin "puoliskossa". Tässä vaiheessa en enää ehtinyt seurailemaan miten sijoituksemme nousi ylöspäin, koska keskityin niin täysillä vain koiraan ja odotin meidän tilaisuutta päästä näyttämään  Jaden upea ravi. Se varmasti oli yksi upeimpia elämyksiä koiran kanssa ja sain katsoa sitä suoraan takaa miten kauniisti ja vahvasti se lähti kuin "ohjus" juoksemaan ja pitäen täydellisesti ravin, ilman minkäänlaista ylimäärästä loikkaa tai laukkaa. 

Kilpailukehä alkoi tuntua hyvälle

Ja taas pääsimme sijoituksessa ylöspäin, en tiedä kuinka paljon, koska keskityin vain siihen,että minkä numeron perään kiilaan. Onneksi sain nyt aina hitaan kävelyvauhtimme takia juoksemalla"kurottua kiinni" pitkän välimme edelle menevään, koska tuomari oli jo nähnyt kävelymme. Loppu meni siis erittäin hyvässä tunnelmassa, koska sain kannustaa koiran juoksemaan, jos alkoi koiralla tympäsemään. Silti koiran omistajan ja tyttäreni avustus oli "kultaakin" arvokkaampaa, koska koira pyrki mekein joka kulmasta kehästä ulos eli "avustaminen" auttoi aina näissä tilanteissa koiraa menemään eteenpäin. 

Kun vihdoin viimein kehä loppui ja alkoi arvostelu, olimme edelleen hyvin jännittyneitä, että minkä arvosanan saimme. Kun vihdoin kuulin, että saimme SG:n eli erittäin hyvän ja kaiken lisäksi täysin "kirkaasti" en voinut enää hillitä itseäni vaan hyppäsin kehän reunalla olevan koiran omistajan kaulaan ja hihkuin onnesta! Saimme siis näinkin huonoilla lähtökohdilla enemmänkin kun uskalsimme edes toivoa! Ja saksankielinen arvostelu  on hyvin kaunista luettavaa: 

" An der oberen grössengrenze mittlere knochkraft, sehr gute gesamtaufbau, sehr guter kopf, hoher widerrist, harmonische oberlinie, gute länge u  lage der kruppe länger sein u schräger liegen, hinten sehr gut gewinkelt, leicht zehenweite stand, gerade front, hinten gerade tretend, worne zehenweite tretend, sehr gute bewegunsablauf."

Ei sentään koko ryhmän ensimmäisenä...Jade siis kuvassa ensimmäisenä.

Nyt siis keskitymme tietysti fyysisesti voimaan ja lihaksiin kuten jokaisen saksanpaimenkoiran oikeus pitäisi olla, että saa paljon ja monipuolista liikuntaa. Lisäksi alkaa "oikea" ja tavoitteellisempi harjoittelu käyttökoirakokeisiin ja ehkä haluan ihan vaan huvikseni ja pelkästä haasteeksi itselleni ja koiralle iloksi kilpailla jopa tokossakin. Näyttelyt on sitten taas tavoitteissa kun saadaan ensin koetuloksia ja jalostutarkastus ja sitten lähdetäänkin erikoisnäyttelyistä tavoittelemaan arvosanaa V eli erinomainen....Tässä meillä on siis hurjan hyvä alku unelmallemme ja toivotaan, että seuraava sukupolvi olis aina vaan parempi kun edellisensä. Koen olevani hyvinn onnekas,että vihdoin viimein sain terveen ja erinomaisen rotunsa edustajan.