LAUMANJOHTAJAN MIETTEITÄ

YKSI TARINA "PELKOPURIJASTA"

Aina välillä kuulee tarinoita jopa kiehtoviakin tarinoita 70-luvun saksanpaimenkoirista Suomessa. Käsittääkseni silloin oli myös ns. "pelkopurijoita" eli viralliselta nimeltään pelkoagresiivisuutta saksanpaimenkoirissa. Minun elämääni pelkoagressiivisuus tuli täysin uutena asiana koirani Saree's Bellah eli Bellan myötä. Ja sain taas tutkia ja opetella uutta asiaa ja pääsin pähkäilemään uuden ongelman ratkaisua.

Bella 6 kk

Sarees's Bellah eli Bella 26.11.12 täytti 1-vuotta

Onnea siis koko loistavalle pentueelle :D (11 pentua)

Bella tuli minulle 13-viikoisena, vaikka tarkoitukseni ei ollut ottaa yhtään mitään pentua yhtään mistään siinä vaiheessa. Ihastuin valtavasti Bellan siskon Sarees's Barbaraan eli Lunaan, jonka kasvua olen saanut seurannut läheltä ja ollut ihan "kädestä pitäen" tukena ja neuvomassa pennun kanssa. (Varmasti omistajan mielestä liikaakin ;)

Pieni, pelokas pentu saapuu

Alunperin Bellan oli tarkoitus jäädä kenneliin, koska koira vaikutti rakenteeltaan ja ulkoisesti kauneimmalta koiralta. Koira oli kuitenkin alkanut leimautumaan liikaa muihin koiriin eikä piitannut ihmisistä ollenkaan. Totta kai minun uteliaisuuteni heräsi, että millainen oikeasti on saksanpaimenkoiran pentu, joka ei ihmisistä piittaa! Sain siis koiran sillä mielin, että saan katsoa onko"siintä mihinkään" eli saisin palauttaa pennun halutessani.

Ja toden totta, meille tuli pentu jonka häntä ei edes heilahtanut, kun sitä silitettiin. Toki, Bella oli revetä liitoksistaan onnesta tavatessaan taas siskonsa Lunan. Pentu oli kuitenkin hyvin halukas syömään ja paljon eli päätin tehdä itsestäni "mielenkiintoisen" ja laitoin rintaliiveihini makupaloja, jotta minussa olisi edes kiinnostava tuoksu!

Pikku hiljaa koira alkoi kiinnostumaan myös meistä ihmisistä, tottua vilkkaaseen asuinympäristöönsä ja sain eläinlääkäriltä jopa luvan viedä pennun puistoon hieman ennen kuin kaikki rokotukset oli koiralle annettu, koska sosiaalistaminen oli äärimmäisen tärkeää.

Silti Bellaa ei kiinnosta edelleen vieraat ihmiset yhtään, hän säikkyy edelleen tuntemattomia asioita ja päivittäisestä sosiaalistamisesta huolimatta Bella ei ole oikeastaan koskaan halunnut leikkiä tuntemattomien koirien kanssa vaan seuraa mielummin leikkejä sivusta ja leikkii vain oman lähipiirinsä koirien kanssa. Bella suhtautuu ihan jokaiseen tuntemattomaan koiraan äärimmäisen varautuneesti.

Ongalmat alkavat

Ensin Bella alkoi "hyökkäilemään" koirapuistossa vieraita koiria kohti, kun toinen käänsi selkänsä. Lisäksi Bellasta tuli "remmirähjääjä", joka oli huolestuttavaa, koska vanhempi koirani (ulkoilutan koiriani mieluiten yhdessä jakajassa, jossa kyllä huomaa miten pennut usein "apinoivat" isompiaan) ei ole/ollut remmirähjääjä. Olin jo alun alkaen ymmärtänyt, että tämä pentu ei käyttäydy "normaalisti", mutta koirassa oli upea sisäinen "palo" eli vaistonavarainen toiminta mitä pentu aina välillä väläytti se oli upeaa katseltavaa eli koirassa on todellakin potentiaalia. Mutta, pennun pelot ja niiden jälkeen tuleva agressio oli huolestuttavaa. Aloin siis selvittämään asiaa ja löysin koiraani sopivan "termin" eli pelkoagression. Pelkoagressio "tuntuu" erilaiselle hihnassakin kun muut agreesion muodot.

Ongelmien työstäminen

Bellaa siis jo muutenkin rohkaistiin ja kannustettiin kohtaamaan uusia asioita, haasteita ja ihmisiä eli aloin vain kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että annan itse koiralleni "suojaa" eli "mami suojelee kaikelta pahalta" oli meidän projekti. Koska, kyse on ennen kaikkea pelosta (johon on "rodunomaisesti" sekoittuvut vietit...) aloin "remmirähjäkohtausta" ennen laittamaan koiran jalkojeni väliin, jossa Bella saa turvallisuudentunteensa ja samalla pystyn kehollani nopeimmin ja helpommin kutenkin tehostamaan kieltojani haukkumiseen. Eli kyllä minä todellakin kiellän haukkumisen ja riehumisen, mutta heti kehuilla ja silityksillä kannustan, kun on hiljaa. Jos minä laittasin jalkojeni väliin muun koiran, ni sehän vain innostaisi rähjäämään, suorastaan lähtis varmaan "lapasesta". Samaa teen koirapuistossa eli kannustan Bellaa tulemaan itse jalkojeni väliin, kun tulee "uusia" koiria (ei ole merkitystä vaikka Bella olisi tavannut aikaisemmin koiran), kun tuntuu pelottavalla ja tuntuu upealle kun koira rauhoittuu ja jopa usempi koira voi tulla haistelemaan, eikä Bellan syke ole silti "miljoonassa".

Nykyään

Nyt tyttöni Bella on jo 1-vuotias ja edennyt huikeasti! Koskaan Bellasta ei tule "avointa" koiraa, joka häntää heiluttaen menee moikkamaan jokaisen koirapuistoon tulevan koiran tai joka ilahtuisin ihmisten huomiosta. Meidän Bella, silti tulee aina kutsuttaessa luokseni, painaa päänsä syylini ja kerjää oikein hellyyttä sekä rapsutuksia (myös ystävältäni sekä tyttäreltäni) :D me nukumme yhdessä ja aina Bella lämmittää jalkojani halutessani. Meidän yhteiset lenkit ovat nautinnollisia, koska Bellaa ei pätkääkään kiinnosta yksikään juoksija, joka vilahtaa ohi koiraa hipoen. Aina toisten koirien kohtaaminen varmaan tulee olemaan Bellalle jännityksen paikka, mutta tärkeintä, että se tapahtuu hiljaa. Bellan vahvat vietit, jotka jo pentuna hieman "vilauttelivat itseään" ovat se suurin syy miksi Bella on meillä eikä maaseudulla vahtimassa tiluksia ;)

Johtopäätökseni

Onneksi tässä vuoden ikäisessä pentueessa ei ole enempää pelkoagresssiivisia koiria. Olen onneksi saanut tutustua melkein jokaiseen Bellan sisaruksista ja muutamin jopa läheisestikin ( Bellan veli oli meillä kaupunkitotutuksessa ja koulutuksessa pari viikkoa ennen kuin siirtyi uuteen kotiin) ja pentue on loistava: avoimia ja tervepäisiä nuoria. Minulle tämä "matka" koirani kanssa on ollut äärimmäisen opettavainen ja vetänyt aina välillä nöyräksi ja jopa henkisesti muutaman kerran polvilleen, mutta nyt onneksi kaikki se työ ja tuskailu alkaa tuottamaan myös postiivista tulosta. Minä uskoin aina Bellaan ja ennen kaikkea itseeni ja sain taas hienoa oppia koiraltani.

Silti yksi minun suuri huoli on, että miksi ihmeessä tämä palkoagressiivisuus taas alkaa löytymään saksanpaimenkoirasta? Tuleeko meille siis takaisin samat ongelmat kuin mitä oli 70-luvun koirissa ? Tarviiko meidän oikeasti toistaa samaa ? Eikö olisi oikeasti aika alkaa jo nyt alkaa tekmän asioille jotain ? Parhaiten niitä ongelmia ennaltaehkäissään tiedolla eli koirien ostajien tulee "sivistää" itseään ja ymmärtää, mikä on saksanpaimenkoira ja hyvä sellainen vaikka jokaisella onkin omat "suosikkinsa" ja erityisesti kasvattajien tulee kiinnittä huomiota entistä enemmän koirien luonteeseen ja ennen kaikkea, että luonne olisi rotumääritelmän mukainen. Saksnapaimenkoirassa kun "pehmeä" luonne tai "terävä" ei vaan toimi noiden viettien kanssa vaan itsevarma koira on aina paras. En toki moiti koirani kasvattajaa, koska ei tullut kuin (onneksi!) yksi "pipipää" mutta toive olisi suuri, että jos tämän pentueen narttuja käytetään jalostukseen, niin käytettävä uros olisi tarpeeksi itsevarma :D

Onnea siis kaikille sisaruksille ja kasvattajille :D