RÄNTÄÄ, VESISADETTA JA PIMEÄÄ

Se on haasteellista aikaa tämä syksy, kun asuu pienessä asunnossa kahden koiran kanssa...Itse väitän etten ole "tehty sokerista" ja tiedän ettei saksanpaimenkoira ainakaan ole tehty, väittää kuka tahansa mitään muuta! Se on vaan äärettömän tylsää mennä koirapuistoon seisoskelemaan, kun sinne ei tuu yhtään koirakaveria...Ja viime aikoina tällästä keliä on ollut taas usemapana päivänä.

Lisäksi hyvä ystäväni ja meidän koirien bestiksien omistaja ei kyllä todellakaan ulos lähde, jos vettä ripsii!!! Aina kyttää sadetutkasta, et monelta sateet pitäs olla ohi....Eli meille ei oikeen jää muita vaihtoehtoja kuin lähtee kolmestaan lenkille...

Lenkkiä kaksikon kanssa

Bellan laatuaikaa mamin kanssa

Meillä on ollut tapana viime aikoina käydä Bellan (11 kk) kanssa heittämässä vähintään tunnin lenkki ja pidempikin, jos on sellaset fiilikset. Myös vesisateella teemme lenkin, mutta lyhyemmän. Bella selkeästi nauttii lenkeistä, koska pääsee näkemään kun maisemat vaihtuu ja uusia hajuja saa haistella. Olen saanut myös vahvistettua keskinäistä suhdettamme (Bella on pelkoagresiivinen) eli voin osoittaa hänelle, että minun kanssa on turvallista eikä mitään pahaa tapahdu eli  "mama suojelee" ja tulokset ovat rohkaisevia. Bellaa en käytä koirapuistoissa tällä hetkellä, koska Bellan näykkiminen ja hyökkäilyt ovat toisten koiranomistajien silmissä pelottavia. Eli lähestymme "ongelmaa" tällä hetkellä eri tavalla.

Jaden koirapuistoilua

Jade (5 kk) käy pääsääntöisesti "purkamassa virtaansa" koirapuistossa vähintään päivittäin, joskus useammin. Minun mielestäni (ja joidenkin viisaampienkin) kasvavalle pennulle parasta liikuntaa on vapaana juokseminen ja koirapuistot onkin siintä mahtavia, että mukana tulee tämä sosiaalinen puoli eli koira oppii leikimään muiden koirien kanssa ja oppii sosiaalisen kanssakäymisen muiden koirien kanssa. Niin kauan kuin olemme Helsingissä asuneet, niin jokainen saksanpaimenkoirani on koirapuistossa sosiaalistettu pennusta alkaen, koska joudumme elämään niin läheisesti muiden kanssa enkä suotu elämään koiran kanssa, jota en voi normaalisti taluttaa missä haluan. Tosin eräs saksanpiamenkoirien "asiantuntija" kertoi meille (mukana olivat siis Jade (5kk) ja Candy (1,6 kk), että ennen saksanpaimenkoirat olivat kunnon koiria, et ne piti silloin oikein kouluttaa ja että meidän koiramme ovat turhan arkoja (?), kunnes Candy ärähti risusta, niin pääsi hihkasemaan, että löytyyhän koirasta saksanpiamenkoiraa....Noh, olemme nähneet suuren vaivan "kouluttaessamme" koiriamme olemaan omimatta keppejä tms. puistossa, olemaan rähjäämättä muille koirille eikä muutenkin turhan päiväinen "riekkuminen" ole toivottavaa. Itsevarma ja tervepäinen koira kun voi ilmassa itseään hillitymminkin. Toki meidän koirat ovat pentuja ja nuoria, niin aina käytös ei todellakaan ole mallikelpoista. Mä en vaan ymmärrä, että miksi saksanpaimenoiran pitäisi koirapuistossa kauheesti esitellä "luonnettaan" ?? Eikös sitä varten ole ihan treenitkin ? Ihan tarpeeksi saksanpaimenkoirat edelleen pelottavat ihmisiä ja ihan turhan takia. Onneksi minä en tarvitse koiraa pelotellakseni toisia ihmisiä tai koiria....

"Välineurheilua"

Näin syksyllä on vaan tylsää, että helposti joutuu kelin takia olemaan ihan kaksistaan koiran kanssa (tosin silloin varaan pallon, leluja tms.) koirapuistossa. Tänään sitten otin molemmat koirat jakajassa mukaan lenkille...Bella painaa jo noin 30 kg ja Jadekin "kasvupyrähdyksensä" jälkeen jo noin 20 kg eli ihan ehdottomasti laitoin myös kuonopannat, koska jakajassa käveleminen on vielä hieman "hakusessa" tällä parilla. Kyllä se tuntui alkumatkasta käsivarsissa aika kovasti, kun oli yhteensä noin 50 kg elävää lihaa hihnassa ja siintä noin 20 kg oli vielä sellasta "perästä vedettävää" versiota! Jade koitti tehdä kaikkensa vapautuakseen kuonopannasta, kiskoa, jäädä paikoilleen, kulkea kuono maassa "ryystäen", mutta ajattelin, että tuleepa samalla hauistreenikin kaupan päälle...Jakassa käveleminenhän auttaa koirille, jotka eivät jostain syystä tule esimerkiksi hyvin toimeen tai muuten on viileät välit, koirat kun laittaa jakajaan niin auttaa parantamaan välejä sekä "laumaantumaan". Minä käytän aina apuvälineitä, jos sellaisia on, mitä ihmeen tarkoitusta palvelee/jalostaa ajatus, että mä saan roikkua hampaat irvessä ja pää punasena kahden sakemannin perässä? Vielä kun remmirähjämistä ei vaan voi estää ellei koiran pää ole vähintään polven kohdalla, ei yhtään edempänä minusta....

Loppujen lopuksi meidän "ipana" eli Jade (5kk) meni ihan ok, vaikka yrittikin hypätä mereen, ärsytti bellaa ja meinas saada kunnolla "selkäänsä", roikkui Bellan poskissa, tauotta nyki aina mihin sattuu...Niin ainakin nyt nukkuu jo toista tuntia tyytyväisenä ja rauhallisena...Siis molemmat :D

"Onnellista" yhteiselämää Makros Carmel ja Candy kesällä 2011