LAUMAN KUULUMISIA

Talvi lähestyy

Tännekin olen pitkään pohtinut mitä kirjoittaisin, kun on niin paljon mielenkiintoisia aiheita. Ja mene taas hetki "tottua" kirjoittamaan tänne, kun kiireessä olen vain kirjoitellut sekä lisäillyt kuvia Facebook sivuille. Meidän "laumassa" on tapahtunut paljon muutoksia viimeisen vuoden aikana. Nova syntyi ystävänpäivänä, yksi ihmisjäsenemme muutti omaan itsenäiseen elämään, Bella lähti hetkeksi nautiskelemaan muista maisemista ja olemme siis kolmestaan Novan ja Jaden kanssa. Äärettömän mielenkiintoista on ollut pitkästä aikaa seurata äidin ja tyttären elämää. Kuinka samanlaisia he ovatkaan ja kuitenkin niin erilaisia. Kaikkein mielenkiintoisinta, antoisinta ja parasta on ollut saada "vaikuttaa" pennun käytökseen jo ihan alusta alkaen, hyvin mielenkiintoinen "prosessi" ja jopa seikkailukin, olemme saaneet tutustua uusiin ihmisiin ja koiriin.

Nova on ollut yhtä energinen (ellei hieman energisempikin) kuin äitinsä Jade. Olen "potenut" viime keväästä asti selkääni, se on aiheuttanut ihan omat haasteensa tähän "tähtiprojektiin", mutta olen pystynyt toisaalta keskittymään myös enemmän pelkästään Novaan. Selkäni takia olemme kävelleet ja paljon (alle 5 kk koira saa pitää vapaana) ja vapaanakin. Olemme uineet myös koko kesän meressä, joessa, järvessä...Nova on vielä uinut ojissa, jokaisessa lätäkössä jne. Ympäri Helsinkiä olemme käyneet eri koirapuistoissa heti rokotusten jälkeen ja Nova on tavannut paljon erilaisia koiria. Julkiset kulkuvälineet ovat tulleet tutuiksi ja olemme tavanneet kiitettävästi myös muita pentuesisaruksia. Nyt Nova käy K9-Nosework koulutuksessa, jotta saamme myös "nenänkäyttöä" hyödyllisemmäksi ja sitä kautta aloittelemme rodunomaisiin kokeisiin valmistautumista, talvihan on hyvää aikaa harjoitella kaikenlaista ennen kevättä ja kisakautta.   

Jadella kesti hieman pidempään "toipua" synnytyksestä vaikka synnytys olikin vaivaton ja helppo. Kenties silläkin on ollut vaikutusta, että yksi pennuista jäi kotiin. Jade on hyvin "suojelevainen" Novaa kohtaan enkä voi enää viedä Jadea esimerkiksi koirapuistoon yhtä aikaan vieraiden koirien kanssa. Jade on ollut äärettömän hyvä emo ja kärsivällinen Novan kanssa, turhankin periksi antava toisinaan. Äärettömän mielenkiintoista on ollut seurata näiden kahden välisiä suhteita ja "aivoituksia". Jade selkeästi antaa Novan välillä tehdä kaikkea kiellettyä ja hölmöä, seuraten vain vierestä seurauksia... Toisaalta Jade on opettanut Novalle paljon asioita, jopa hyödyllisiäkin. Toisaalta osaa Jade opettaa kaikenlaista ei niin "toivottuakin", mutta sehän on normaalia useamman koiran taloudessa. Kesällä Bellakin antoi Novalle oman "panoksensa", joka oli selkeästi erilainen eli sellainen "täti näyttää"-meininki. Eli Nova on saanut kahden erilaisen nartunkin "kasvatusta" jo heti alusta asti.

Onneksi "pentukuume" on ohi ja "podettu", näin sitä unohtaa kuinka rasittavaakin se voi olla vaikka onkin antoisaa. Olen hyvin helpottunut, että Nova kasvaa, rauhoittuu ja pääsemme keskittymään koulutuksiin ja tavoitteisiin. Odotamme joulua ja talvea, toivottavasti tulee luntakin tänä talvena kunnolla, jotta saamme nauttia kunnolla talven mahdollisuuksistakin. Nova on syntynyt ystävänpäivänä (14.2.2016) ja sen jälkeen pääsemme virallisiin "kuviin", joka on luonnollisesti tärkeä ja ratkaiseva "etappi" tulevaisuuden kannalta, toivotaan tietysti parasta ja pelätään pahinta. Ainakin tähän asti kaikki on vaikuttanut erittäin hyvälle terveyden kannalta. Silti jännitän aivan älyttömästi aina kuvausta ihan jokaisen koiran kohdalla. Siihen asti jatkamme normaalisti liikuntaa, monipuolista ravintoa, opettelua, kouluttautumista jne. Erikoisnäyttelyistähän tuli jo erittäin hyvä sijoitus sekä laatuarvostelu ja vihdoin pääsimme "hätyyttelemään kärkeä" eikä tarvitse enää "perää pidätellä" ;)

 

NOVA, LAUMAMME UUSIN JÄSEN

Laumaamme on tullut uusi jäsen. Musta, "hiomaton timantti" eli laumamme kasvoi yhdellä nartulla lisää eikä yhtälö ole niin helppo, kun kaksikosta tulee kolmikko. Ainakin itselleni on tullut haasteita lisää roimasti eli kolme ei ole kaksi. Antoisaa, kiireistä, työlästä ja äärettömän mielenkiintoista elämää olemme saaneet viettää siis viimeiset kuusi (6) kuukautta.

Taivaalle syttyi uusi tähti

Makros Carmel

Pitkän matkan kuljimme yhdessä. Haimme sinut kotiin yli 700 kilometrin päästä ja olit kaikki valloittava 7-viikkoinen. Sinussa oli jotain hyvin erityistä aina pienestä pitäen, vedit puoleesi ja valloitit kaikki kohtaamasi ihmiset, jopa heidätkin jotka eivät rodusta erityisesti pitäneet. Loppuun asti hurmasit kaikki jotka kohtasit. Sinua jäi moni kaipaamaan.

Kuljimme yhdessä yli 7 vuotta kunnes uuden pennun myötä päätin, että sinulle on parasta saada elää ilman muita koiria, koska huolesi ja stressisi pennusta muutti luonteesi turhan huolestuneeksi ja pääsitkin parhaaseen mahdolliseen kotiin. Sait olla taas ainut koira ja elää ihmisen kanssa, johon olit tutustunut jo pentuna.

Elät ikuisesti muistoissamme ja perimäsi elää jälkipolvissasi. Jätit meidän kaikkien sydämeen ikuisen tassunjäljen. Nyt on kaikki vaivat ovat ohi ja pääsit kirmaamaan muiden edesmenneiden rakkaiden koirieni kanssa. Sytytän muistollesi iltaisin liekin kuten sinäkin olet yksi uusi tähti taivaalla.

JADEN KUULUMISIA

ONNEA JADE (YAFFA VOM HAUS TCHORZ) 3-V

 

Jadella on tänään 3-v syntymäpäivä ja katsotaan mitä kivaa keksitään juhlan kunniaksi, ehkä joku uusi, kiva paikka, jossa saa juosta lujaa. Jade näyttää nauttivan suuresti juoksemisesta, uimisesta, fillaroinnista, koirapuistoilusta jne.

 

Tällä hetkellä Jadella ja minulla on "treenikausi" kiihkeimillään eli harjoittelemme ihan päivittäin bh-koetta sekä metsäjälkikoetta varten ja voin sanoa, että ei ihan helpoimmasta päästä ole tämä koira tuon itsepäisen luonteensa ansioista. Välillä on itselläkin hermot aika tiukilla, kun koira jaksaa aina vaan yrittää mennä siitä mistä "aita on matalin". Teemme myös lihaskuntoharjoituksia mahdollisuuksien mukaan niin paljon kun on koiralle terveellistä ja kilometrejä kertyy ihan mukavasti meille molemmilla, että varmaan hankin askelmittarin ihan uteliaisuuttani.

 

 

 

 

 

Bellan (Saree's Bellah) kuulumisia

Bella on edistynyt aivan huimasti pelkoagressionsa voittamisessa ja edistynyt "suurin harppauksin", oikein ilolla seuraan sen huikeaa kehitystä ja sitä tekemisen intensiivisyyttä. Bella on oppinut, että uiminen on aivan mahtavaa hommaa, jäljestäminen silti vielä hauskempaa, puhumattakaan kun pääsee tekemään erilaisia tehtäviä kuten etsiä kadonneita esineitä luonnosta. Onneksi Bella on vain 58 cm korkea ja painaa 26 kg (jenkkakahvoineen) eli sen käsitteleminen on hyvin helppoa hentosillekin ihmisille kuten naisille.

 

 

 

 

Jaden kesä

Tämä kesä menee siis kiireisesti Jaden kanssa, että saamme koulutustunnuksen ennen syksyä ja saatetaanhan muutamassa näyttelyssäkin käydä, sitä en vielä osaa ihan "luvata". Onneksi Jade on rakenteeltaan terve sekä erittäin hyvän mallinen, niin ei tarvitse koiran kärsiä rasitusvammoista eikä mistään muustakaan mikä liittyy sen fysiikkaan. " terveessä kropassa on terve mieli" ja sitä olen saanutkin oikein ilolla seurata nämä melkein kolme (3) vuotta, kun koira on kaikin puolin terve, fyysisesti sekä henkisesti. Vaikka olen jo keksinyt useammankin vähemmän mairittelevan lempinimenkin Jadelle, niin silti kyseessä on varmasti yksi parhaimmista koirista, jonka kanssa on suuri ilo ja kunnia saada jakaa arkea.

 

Kesäsuunnitelmiimme kuuluukin tänä vuonna myös matkustelua Suomen rajojen ulkopuolellakin. Ja ajattelinkin tehdä seuraavasta matkastamme myös tänne kuvien kera kirjoituksen.

 

 

 

 

 

Parasta on väsynyt, mutta onnellinen saksanpaimenkoira (GSD)

 



KOIRAN KUONOPANTA

Tässä aihe, josta jaksetaan kinastella vähän jokaisella "koirapalstalla" internetissä ja saan varmaan minäkin nyt "vesilasissa myrskyn" aikaan. Itse olen vuosien aikana kokenut kuonopannan hyvin toimivaksi apuvälineeksi erityisesti saksanpaimenkoiran kanssa kaupungissa (ydinkeskusta) asuessani.

Saksanpaimenkoiran opettaminen taluttimessa vetämättä

Saksanpaimenkoiralla on tietyt vietit halusimme tai emme, saksanpaimenkoirilla ovat nämä vietit enempi tai vähempi, on koiran linja mikä tahansa (käyttölinjainen, näyttelylinjainen tai sekalinjainen). Jos, näitä viettejä ei ymmärrä tai osaa hyödyntää, tulee melko varmasti ongelmia tai harmia jo pelkässä hihnakäytöksessä.. Ei tarvitse olla "Einstein" ku selaa internetin myyntipalstoja ja siellä myynnissä olevia nuoria saksanpaimenkoiria, joita myydään allergian, pitovaikeuksien yms. vuoksi "mieluiten" maalle, eikä lapsia tai muita koiria suositella seuraksi, että taustalla ainakin joku käytösongelma, joka suurella todennäköisyydellä johtuu juuri saksanpaimenkoiran luonteesta ja kuinka helposti saamme nämä arvokkaat ja hienot ominaisuudet kääntymään "itseämme vastaan" omalla käytöksellämme tai kun, emme ymmärrä koiran käytöksen syytä.

Rodun "helppous" on juuri näiden viettien hyödyntämisessä koulutuksessa ja joka päiväisessä elämässä. Itse koen, että elämä koirieni kanssa on helpompaa ja stressitömämpää molemmille, kun vaivaudun edes hieman tarkkailemaan koirieni käytöstä ja ennen kaikkea tarkkailemalla heidän elekieltään sekä hyödyntämällä tätä tietoa yksilöllisesti jokaisen koiran kanssa. Minun on helppo ymmärtää, että saksanpaimenkoira on "tyypillinen remmirähjääjä", kun vaivautuu selvittämään ja ( internetistäkin löytyy helposti tietoa) opettelemaan tämän rodun viettikäytöstäkin.

 "Monesti omistaja vahvistaa koiran käytöstä nykimällä sitä taluttimesta tai karjumalla käskyjä. Eläin huomaa ohjaajan kiihtyvän ja tulkitsee sen niin, että tätäkin pelottaa ja että ihminen haluaakin koiran hyökkäävän." http://poltsi.fi/Liisa/artikkelit/remmirayha.html. Tässä tekstissä (johon linkki johtaa) on oivallisesti kiteytetty ajatus, miksi koira usein "rähjää remmissä" vaikka en allekirjoitakaan sitä, että kyseessä olisi aina koiran pelko vaan ihan pelkkää innostustakin. Kun näen kadulla tai muilla julkisilla paikoilla saksanpaimenkoiran, joka haukkuu ja räyhää talutin "piukeella" ja vielä omistajan karjuessa/("kannustaessa")/käskemässä/"tiukasti komentamassa" vieressä (ja usein vielä koiran takana), niin täytyy olla sokea, ettei näe miten koira todellakin ottaa "kierroksia" ja kiihtyy vain entistä lujemmin toimimaan näin vastaisuudessakin. Siksi en siis itse käytä omilla koirillani enään tietyssä vaiheessa kasvua kaulapantaa kävelyllä vaan mielummin totutan koirani kuonopantaan, koska kuonopanta (oikein käytettynä) ei "kiihdytä" koiraa ja näin minun ei tarvitse "poisopettaa" koiriani remmirähjäyksestä, jonka olisin itse koiralleni ensin opettanut. 

Omat kokemukseni kuonopannasta ja sen edut

Kuonopannan avulla saan koiran pään helpoimmin kääntymään poispäin vastaantulevista koirista tarvittaessa eli ennaltaehkäisen "tuijottamista ja vaanimista". Pystyn myös vaivattomasti "vaatimaan" kuonopannan avulla (ilman taluttimesta tai pannasta nykimistä) koiran kulkemisen lähellä jalkaani ja näin koira oppii, ettei ole sen tehtävä toimia omin päin taluttimen kantaman päässä itsestäni. Tästä on myös äärettömän helppo palkata koira, kun koira on lähellä minua. Hyödynnän myös tätä "toivottua koiran paikkaa" eli lähellä vasenta polveani myös siinä, että opetan sen koiralleni positiivisella vahvistamisella "maailman parhaaksi paikaksi" ja kuin itsestään, koira oppii rentoutumaan siinä sekä ymmärtämään sen, että minä määrään aina minne mennään ja miten eikä koiran tarvitse tuntea epävarmuutta, pelkoa tai tarvetta minkäälaiseen "suojelemiseen" myöskään minun suhteeni, koska yksi minun tärkeimmistä tehtävistäni on "suojella" koiraani, koska minähän olen laumani johtaja. Koirani ovat "oppineet" tarvittavat vahtikoiran elkeet kotona tai vartioimaan minua, lapsia yms. ilman, että sitä tarvitsee rasittavuuteen asti harrastaa hihnassa vetämällä ja räyhäämällä, koska näissä koirissa ovat nämä vietit jo geeneissä ja niiden ominaisuuksien esiin tuominen ja "hiominen" on oltava hallittua tai muuten koirasta tulee helposti stressaava (stessaantunutkin) ja rasittava.

 Lisäksi on pakko kertoa kuonopannan muista eduista oman kokemukseni perusteella eli sen käyttö vähentää myös taluttajan omien voimien (ennen kaikkea käsien ja selänkin) käyttöä koiran kanssa, toimii myös loistavasti ahtaissa kaupunkiolosuhteissa, jossa voi nurkan takaa tulla vastaan vaikka ja mitä yht'äkkiä, koska koiran saa "hallintaan" sen avulla nopeasti eikä tarvitse siis "keriä" hihnaa  ja "hentoisemmallakin" talujalla on varmempi olo, kun koira pysyy paremmin fyysisesti hallinnassa. Oma tyttäreni on jo 7-vuotiaasta asti itsenäisesti taluttanut koiriemme kuonopannan ansiosta. Kuonopanta toimii myös loistavasti lastenrattaiden kanssa tai, kun käsissä joutuu kantamaan muuta koiran taluttimen lisäksi. 

Ei se ole helppoa ole ollut joillekin koiristani totutella kuonopantaa, mutta niin vain on jokaisen kanssa ollut omat "haasteensa" muutenkin eri asioiden kanssa. Suosittelen silti sitkeästi totuttamista ja kuonopantojakin löytyy nykyään erilaisia, erilaisista materiaaleista tehtyjä ja jopa pehmustettuina, jos pehmustamaton kuonopanta tuntuu liian tylylle. Jokainen saa olla vapaasti ihan mitä mieltä vain kuonopannasta, mutta se on ennen kaikkea kätevä apuväline kuten elämässä muutenkin käytetään käteviä, arkea helpottavia välineitä. Käytänhän minä moppia lattioidenkin pesuun vaikka lattiat voi myös käsin pestä ja konttaamalla.

Yllättävän kovaa kritiikkiä kuonopanta saa myös siintä syystä, että sen väitetään vahingoittavan koiran niskaa tms. Oheisessa kirjoituksessa on aika hyvin kiteytetty kaulapannan käytön riskit, tilanteissa joissa koira vetää: http://www.koiranomistajanperuskurssi.fi/fi/koira-kotona/koiran-ulkoilutus/hihnassa-vetamisen-vaarat

Ihan jokainen väline voi varmasti olla vaaraksi koiran terveydelle väärin käytettynä, puhumattakaan, kun näkee vieläkin käytettävän täyskuristavia ketjukaulaimiakin myös koiran vetämisen lopettamiseen, joka on mielestäni jo julmaa eläinrääkkäystä.

Vielä muutama sana flexitaluttimesta

Vielä haluisin tässä yhteydessä kommentoida flexitalutinta isommilla koiralla ja ennen kaikkea saksanpaimenkoiralla. Vaikka tälläisellä talutimella tulee tunne, että se helpottaa koiran hallittavuutta (tai ainakin nopeuttaa tarpeiden tekoa), koska koira pääsee haistelemaan, on tiedossa usein vain lisää ongelmia koiran hallittavuuden kanssa. Itse käytän flexiä kaupunkiolosuhteissa ensimmäiset pari viikkoa luovutusikäisen pennun kanssa, koska siten pentu pääsee tutustumaan ympäristöönsä vapaammin, mutta turvallisesti, ilman pelkoa jäädä auton alle tms. Sen enempää en missään tapauksessa hyödynnä tätä talutinta. Flexitalutin voi olla myös vaarallinen, jos sen ohut osa kietoutuu koiran, taluttajan tai muiden koirien ympärille. 

Ja vielä sen verran, että jokainen koirani on myös oppinut normaalin kaulapannan kanssa taluttimessa kulkemaan. Olen myös opettanut muutaman koirani "vetämään" edessäni juostessa, kävelylenkillä sekä polkupyörällä, tosin käytän silloin valjaita tai paksua kaulapantaa. Tämä helpottaa erikoisnäyttelyissä koiran esittämistä, voin talvella lähteä vaikka hiihtämään koirani kanssa vaivattomasti ja ennen kaikkea se helpottaa  koiran "hallittavuutta" koiran takaa ja pelkillä käskysanoilla. Erityisen hyvin tämä on toiminut nuorimman koirani Jaden kanssa, joka mielellän "moikkailisi" jokaisen vastaantulevan koiran ;) Nyt riittää pelkkä "käsky" ja koira jatkaa matkaa reagoimatta vastaantuleviin koiriin vaikka olisikin taluttimen kantaman päässä edessäni. 

LAUMANJOHTAJUUS

Vanhaikainen, virheellinen ja kumottu teoria?

Maailma muuttuu nykyään huikean nopeasti ja aina vaan kiihtyvään tahtiin, jatkuvasti saamme lukea uusista lääketieteen saavutuksista, puhumattakaan tekniikan huikean nopeista saavutuksista ja kehityksestä. Silti meidän olisi hyvä muistaa että ihminen ja koira eivät muutu yhtä nopeasti vaikka kuinka haluaisimme tai toivoisimme ennen kaikkea koira ei muutu yhtä nopeasti.

Edelleen koira on koira, joka on sitä vaikka olisi kuinka jalostettu ja minkä rotuinen tahansa. Pienissä kääpiöroduissakin näen aina koiran ja koiran perusluonteen sekä ominaisuudet. Olenhan itsekin vuosia sitten opettanut jopa Cavalier kingcharlesinspanielin peltojäljelle. Ihan jokaisessa koirassa on sisällä koira kaikkine koiran käytösmalleineen ja ajatustapoineen, tätä tosiasiaa ei ole mikään muuttanut tuhansiin vuosiin. Saksanpaimenkoira on pitkän jalostyön tulosta ja jalostus näkyy saksanpaimenkoirissa eli olipa koiran "linja" tai "suku" mikä hyvänsä, ihan jokaisessa saksanpaimenkoirassa löytyy tietyt ominaisuudet enempi tai vähempi. 

Saksanpaimenkoira on minusta juuri näiden ominaisuuksiensa vuoksi ihan ylivertainen koirarotu. Arvostan rodussa koiran halua ottaa kontaktia ihmiseen ja tehdä asioita ennen kaikkea ihmisen kanssa, kuitenkin avoimuus muita koiria ja ihmisiä kohtaan myös on tärkeää nyky-yhteiskunnassa. Saksanpaimenkoira soveltuu erittäin hyvin lapsiperheeseen sekä asumaan kaupunkiinkin. Tätä kautta tulee myös "helppous", jota voi mielestäni myös pitää myös rodun "kirouksenakin", kun ihmiset aliarvioivat tai yliarvioivat virheellisesti rodun "älyn"". Jokainen saksanpaimenkoira tarvitsee suhteellisen johdonmukaisen ja selkeän kotikasvatuksen eli niitä kuuluisia "rakkautta ja rajoja", koska kuriton saksanpaimenkoira on hankala, stressaava ja äärimmäisen rasittavakin (harmittavan usein juuri nämä ihan hyvät ja jopa huippuyksilöitäkin on internetissä myynnissä "pitovaikeuksien" tai äkillisesti puhjenneen "allergian" vuoksi.)

Onneksi tämä upea rotu on niin "joustava" (flexible), että nämä pelkästä puutteellisesta kotikasvatuksesta tai puhtaasta laiskuudesta, tietämättömyydestä tai väärinkäsityksestä johtuvat käytöshäiriöt ovat usein korjattavissa, siksi tämä rotu on myös upea ja suhteellisen "helppo" loppujen lopuksi. Toki jalostuksessakin tapahtuu paljon virheitä yms. enkä ota tässä niihin enempää kantaa. Itse olen eniten oppinut ja olen ollut itse asiassa kiitollisin "vääränlaisista" koiristani, koska olen oppinut eniten juuri niiltä vaikka olenkin äärimäisen kiitollinen tämän hetkisestä kahdeksannesta (8.) koirastani, joka alkaa olemaan jo melkein täydellinen yksilö, jota olen etsinyt viimeiset 16 vuotta.... Yaffa Vom Haus Tchorz eli Jade eli meidän Puolasta (from Poland) kotoisin olevan koiramme ja "puolalainen prinsesamme".

Jade syksyllä 2013 Eiranrannan koirapuistossa

Minun käsitykseni "laumanjohtajasta"

Cissistä kaikki alkoi

Olen kouluttanut koiria 16 vuotta, olen alusta asti opiskellut ja suorastaan "ahminut" tietoa koirien elekielestä ja onnekseni ensimmäinen koirani Cissi oli ihan "haasteellinen" tapaus, joka pakotti minut kerta toisensa jälkeen aloittamaan uudestaan ja uudestaan  pentukoulutuksenkin, jossa syytettiin vuoroin koiraa ja sen ominaisuuksia tai minua tai tapaani kouluttaa koiraa, aina löytyi meistä niin paljon puutteita ja virheitä, että jouduimme varmasti aloittamaan ainakin viisi, kuusi kertaa uudestaan pelkän pentukoulutuksen. Koira oli lisäksi niin itsepäinen ja dominoiva, että tavoitteli hampaillaan kurkkuani pian täytettyään viisi (5) kuukautta ja aina jostain syystä aina julkisella paikalla, monet itkut itkin epätoivoisena koiran takia. Loppujen lopuksi koirani oli kuitenkin jo 2-vuotiaana kuin "ajatus", suoritti Tokossa kaksi alokasluokan koetta ja sai molemmista ykköstuloksen, jonka jälkeen saatiin vaihtaa jo luokkaa. Cissi oli varmasti paras kilpailukoirani vaikka hermorakenne olikin huono eikä metsässä jäljestäminen kiinnostanut tippaakaa vaan ihmisen etsiminen oli motivoivampaa sille, lisäksi pieni ja "simpsakka" ulkomuoto mahdollisti vielä agilityn harrastamisen ja suhteellisen lahjakas se oli siinäkin, mutta minä en perässä pysynyt, mutta pelastuskoirakoulutus oli täydellisen sopivaa Cissille.

Olen saanut useilta taitavilta ja kokeneilta kouluttajilta ympäri Suomea apua sekä valmennusta ja ehkä myös onnekseni kokenut niitä huonoja ja surkeitakin kouluttajat ympäri Suomea. Oleellisinta on, että sain kipinän koirien koulutukseen, käytöksen ja elekielen opettelemiseen ensimmäiseltä korialtani Cissiltä.

Tätä päivää

Erityisesti minulla on ollut viimeiset kolme vuotta ollut aikaa keskittyä melkein täydellisesti kolmeen (3) viimeisimpään koiraani : Carina alias "Candy", Saree's Bellah alias "Bella" ja Yaffa Vom Haus Tchorz alias "Jade". Olen eniten ja tiiviimmin oppinut niistä ja ennen kaikkea "laumanjohtajuudesta", koska meillä on ollut koko ajan enemmän kuin yksi koira "laumassamme".

Yaffa Vom Haus Tchorz alias Jade

Laumanjohtajateoria kumottu?

Minulle sanotaan usein ettei teoria ole enään voimassa, koska sudet joilla tätä ollaan tutkittu, olivat vankeudessa, joka aiheutti "vääristymiä" heidän luonnonvaraiseen käyttäytymiseen verrattuna. Ihan ensimmäiseksi haluan ihmetellä, että eikö koira erityisesti elä "vankeudessa" ihmisen kanssa eläessään ? Siksipä pidän näitä tutkimustietoja erityisen hyvinä kun ajatellaan koiran laumakäyttäytymistä kun puhutaan koirista jotka asuvat ihmisen kanssa eikä vapaina koiralaumoina. Koirahan reagoi "vaarallisestikin" usein siksi, että ihminen tekee vääriä eleitä tai vahvistaa koirassa ei-toivottua käytöstä. Hyvin harvoin olen tavanut " mielenvikaista" koiraa ja voin sanoa, että olen 41 vuoden aikana tavannut tavattoman paljon koiria ja myös eri rotuisia.

Koiraahan ei pitäisi myöskään pitää sutena vaikka koira onkin sudelle hyvin kaukaista sukua, eihän ihminenkään ole apina vaikka olemmekin kaukaisia sukulaisia apinoille. Tämä suden ja koiran selkeä ero näkyy muun muassa koirasusissa. Tämä ei silti tarkoita, että koira olisi yhtä äkkiä muuttunut perheenjäseneksi, joka ajattelee kuin ihminen ja ymmärtää jokaisen ihmisen sanan. Koiralla on oikeus olla koira ja oikeus tulla kohdelluksi koirana, jotta koira olisi tasapainoinen ja onnellinen sekä tyytyväinen. 

Meidän upea "lauma"

Kun saa etuoikeuden seurata päivittäin kahden eri perheen koiria ja niiden kasvamista useamman vuoden ajan, joista osa on sukua keskenään ja osa ei mitään sukua keskenään, niin selkeästi voin nähdä hyvinkin tiukan "hierakian" myös suhteessa muihin koiriin koirapuistossa eri rotuisiin sekä monen ikäisiin koiriin. Äärimmäisen kiehtovaa ja opettavaista oli seurata melkein päivittäin koirien hienovaraista elekieltä, hierarkiaa, joka selkeästi liittyi ikään ja sukupuoleenkin toisinaan. Kiehtovaa oli myös selkeä laumakäyttäytyminen sekä miten koirat keskenään "liittoutuivat" eri koirien kanssa ja kuinka he pitivät aina "yhtä" oman laumansa kanssa. Samalla sain etuoikeuden oppia myös mikä on laumanjohtaja ja laumanjohtajan tehtävät sekä velvollisuudet, kuinka suuri vaikutus onkaan koirieni henkiselle tasapainolle sekä hyvälle käytökselle merkitystä minun roolini laumani johtajana. 

"Jade", "Japsu", "Jaapero", Jabe, "tyyppi", "puolalainen prinsessa" jne...

Hyvä laumanjohtaja

Nykyaikainen laumanjohtaja on ennen kaikkea reilu ja oikeudenmukainen, mutta tarvittaessa tiukka ja johdonmukainen. Laumanjohtaja ei ole koskaan väkivaltainen ja epäjohdonmukainen huutaja ja rankaisija. Koirat kyllä oppivat sanoja ja käskyjä, mutta parhaiten lukevat elekieltä ja käyttävät keskenäänkin hyvin vahvasti elekieltä kommunikoidessaan keskenään, on rotu mikä hyvänsä. En ole koskaan kuullut koiran puhuvan ja haukahdukset ja muut äänteet ovat vain tehosteita. Siksi koiran liiallinen "ihmistäminen" ja koiralle puhuminen, huutaminen, "komentaminen" on suhteellisen hyödytöntä kun halutaan koiran tekevän jotain toivottavaa. Koira lukee ihmisessäkin elekieltä halusimme tai emme ja voi arvata miltä koiran silmissä näyttää, jos ihminen karjuu ja uhkailee, lähinnä hämmentävältä ja oudolta. Itse suosin kaikkia mahdollisia hyväksi haivaitsemiani koulutusmuotoja eli mikä vain parhaiten kullekin yksilölle toimii vaikka kasvatankin koirani saman kaavan mukaan, niin otan jokaisen yksilölliset erot oppimisessa aina huomioon.  

Silti koirat kokeilee "johtajuutta" ja jotkut yksilöt jopa aika usein ja toisinaan tuntuu, että jatkuvasti ja siinä välillä on ihan varmasti jokaisella hermot koetuksella kun saa kerta toisensa jälkeen vaan pitää samaa linjaa kuten lastenkin kanssa, mutta tämä sitkeys maksaa aina itsensä myöhemmin takaisin eli koira ei loukkaannu tms. vaikka vaatisitkin tiettyjä sääntöjä käytöksen suhteen, sinähän päätät mitkä ovat säännöt sinun kotonasi.

Laumanjohtaja mun muassa suojelee laumaa ja kertoo minne mennään ja miten mennään, tuo ravinnon ja saa koirien kunniotuksen sekä pitää yllä myös järjestystä laumassa sekä kunniottaa koirien keskinäistä hiearkiaa eli laumanjohtajan velvollisuus on pitää tasapaino yllä laumassa. Ihmisen pitää olla aina laumanjohtaja ja joka ikisen ihmisen tulee olla"hierarkiassa" eli "arvojärjestyksessä" koiran "yläpuolella", jotta voidaan turvata ihan jokaisen ihmisen turvallisuus koirien "paimentamiselta" tai "komentelulta".  Erityisesti saksanpaimenkoirat haluavat järjestystä, hierarkiaa sekä jonkun "johtamaan"  ellei ihminen tätä tee, se tekee sen itse ja jokainen ymmärtää ettei sellainen toimi vaan aiheuttaa kaaosta ja jopa suurta stressiä koiralle, jota lauma ei sen mielestä "tottele" kunnolla. En todellakaan väitä, että jokainen saksanpaimenkoira tavoittelaa tätä laumanjohtajan asemaa ja hyvä niin, mutta mielestäni "vahvimmat" yksilöt näin tekevät. 

Saksanpaimenkoira ei ole Labradorinnoutaja eli näiden koirien jalostuksessa on aikoinaan haettu tyystin erilaisia asioita enkä pidä suuntauksesta, että saksanpaimenkoiraa jalostetaan liikaa vastoin rotumääritelmää eikä näin kunnioteta alkuperäistä yli 100-vuotiasta rotumääritelmää, kun menetämme nämä arvokkaat ominaisuudet, emmekä niitä koskaan saa takaisin, kuten joisskin palveluskoiraroduissa on käynyt. Saksanpaimenkoira on ennen kaikkea palveluskoirarotu, erittäin monipuolinen ja sopii hyvin monenlaiseen menoon ja elämään sekä elämäntilanteeseen, mutta ei sovi jokaiselle. 

KOIRAN "IHMISTÄMINEN"

ONKO KOIRALLA ENÄÄN OIKEUS OLLA KOIRA?

Olen usein pohtinut, miettinyt,ihmetellyt ja kommentoinutkin välillä tätä aihetta. Mielestäni koiralla tulee olla oikeus olla koira, kuten ihmisellä on ihmisoikeudet, luontoa pitää suojella tuleville polville ja lapsella pitää olla omat oikeudet ihmisoikeuksien lisäksi. Totta kai koiria ja eläimiä suojellaan erilaisilla säännöillä ja laillakin. Tämä on itsestään selvää nyky-yhteiskunnassa, että suojellaan "heikompia" jotka eivät pysty itse itseään suojelemaan. Mutta miten suojella koiraa liialliselta "ihmistämiseltä"? Liian usein näkee ja saanpa jopa itsekin kuulla "kukkahattu tädeiltä" liiallista "ihmistämistä" koirani tuntemuksista eri tilanteissa.

"Ihmistäminen"

Huolestuttavaa minusta on koiran liiallinen rinnastaminen ihmiseen, kuten koiran tapa hahmottaa maailmaa,ajatella sekä toimia sen pohjalta. Mielestäni on kohtuutonta, että koiran ajatellaan ajattelevan ja päätteleven "maailman menoa" kuten ihminen. Näin ei ole vain ole,että koira osaisi miettiä ja pohdiskella muun muassa tekemäänsä tuhoa kotona tuntien kuluttua....

Minusta on hienoa, että nykyään ymmärretään ja tutkitaan enemmän koiran tapaa ajatella ja jopa tuntea, kuten tästä Uuden Suomen artikkelista käy ilmi. Valitettavasti ihmisillä tuntuu olevan tapana vetää johtopäätökset liian helposti siten, että koira automaattisesti ajattelee kuin ihminen, jos koira tuntee kuin ihminen. Koiralla vain on tapa hahmottaa maailmaa eri näkökulmasta kuin ihminen ja tämän voi jokainen helposti huomata omastakin koirasta,jos edes hetken "avoimesti" seurailee. Itsestäni on äärimmäisen kiehtovaa seurata kahden koirani hienovaraista ja monipuolista elekieltä, jolla kommunikoivat keskenään. Ja tätä kautta olen oppinut paljon myös omaan kommunikointiini koirieni kanssa. Tokihan jokainen miestä aina toisinaan haluaa hassutella ja "ihmistää" koiraa, mutta eihän kukaan voi nyky-yhteiskunnassa enää oikeasti ajatella niin naivisti,että koira ajattelee kuin ihminen...

Jokainen koira on kuitenkin koira rotuun katsomatta ja kaikilla on tietyt vietit enemmän tai vähemmän vaikka ihminen onkin jalostuksella muokannut eri rotuja.

Koiran henkinen hyvinvointi

Mielestäni koiran henkinen hyvinvointi edellyttää sitä,että itse olen valmis ottamaan selvää ja karttuttaamaan omia tieojani ja taitojani sekä olen valmis omia käsityksiäni myös muuttamaan tarvittaessa siintä miten koira hahmottaa maailmaa. Koira ei ole ihminen eikä lapsi. Emmehän vaadi lapseltakaan aikuisen käsityskykyä "maailman menosta"? Koiralla on mielestäni oikeus tulla kohdelluksi ja ymmärretyksi koirana eli ihmisen velvollisuus on opetella tuntemaan koiran tapa hahmottaa maailmaa. Onneksi nykyään aiheesta on tehty runsaasti erilaisia oppaita ja kirjoituksia, joita löytyy myös hyvin helposti internetistäkin.

Henkinen pahoinvointi ja käytöshäiriöt

Jostain syystä koirien henkinen pahoinvointi ja käytöshäiriöt ovat silti vain lisäntyneet vaikka tietoa on yllin kyllin ja hyvin helposti saatavilla nykyään. Kuitenkin koirista luovutaan aina vaan enemmän "pitovaikeuksien" vuoksi...Onko syynä siis puhdas itsekkyys, laiskuus vai mikä? Itselläni on ollut monenlaista "hännänheiluttajaa" vaikka kaikki koirani ovatkin olleet "helppoja" saksanpaimenkoiria, en ole yhdestäkään luopunut sen takia,että elämä ei aina niin helppoa ole ollutkaan jonkun yksilön kanssa. Pidän jopa tätä yksilöiden välistä eroa kaikkein mielenkiintoisimpana asiana, koska opin sitä kautta itsekin eniten, kun pääsen ratkomaan jotain uutta koirastani. Upeinta näiden koirien kanssa elämisessä on aina uuden oppiminen, ikinä ei oppiminen lopu...Tylsäähän se olisi, jos olisin jo kaiken oppinut!

Kaksinaismoralismia?

Eli otammeko koiran vain itsekkäistä syistä? Totta kai otamme koiran itsekkäistä syistä, kuka mistäkin syystä, mutta sitä suuremmalla syyllä meidän velvollisuus on mielestäni antaa koiralle oikeus olla koira ja elää koiran elämää tasapainoisena koirana. Luonnollisesti koiran muut tarpeet tulee myös aina huomioda,siihen on onneksi sentään olemassa laki ja valvontaviranomaisetkin. Ottakaa kantaa ja kertokaa oma mielipiteenne.