Bella <3.

 Candy ja Bella kesällä 2012.

ELÄMÄNTAPANA KOIRAT

Katsoin, että  tylsännäköisiä on olleet viimeisimmät julkaisut, kun pelkkää tekstiä ja julkaisenkin tässä muutaman kuvan viime kesältä, jotka ovat otettu "oikein ajatuksella".

Koirani pitävät yleensä huiveja siksi, että heidät on koirapuistossa myös muiden helpompi tunnistaa ja siksi, että huivi antaa "lähestyttävämmän" kuvan koiristani ja on helppo keskustelunavauskin tarvittaessa. En henkilökohtaisesti pidä koirien (minkään rodun) inhimillistämistä enkä siis koirien pukemista muuten kuin puutteellisen karvapeitteen vuoksi, mutta tässä olen siis joustanut "tiukasta" periaatteestani, kun eräs ystäväni tämän "hullutuksen" aloitti ;)

Ensimmäinen koirani Cissi

Minulla on ollut vain saksanpaimenkoiria viimeiset 14 vuotta. Ensimmäinen koirani oli vuoden ikäinen kun tyttäreni syntyi. Ensimmäinen koirani oli myös paperiton, puolipitkäkarvarvainen, harmaa, Cissi nimeltään. Cissi oli ihan haasteellinen koira, suorastaan rasittava. Aloitettiin varmasti ainakin 4-5 kertaa alusta alkaen tottelevaisuuskoulutus eri kouluttajan ohjauksessa, kunnes vihdoin yksi ihminen "huoli" meidät koulutettavakseen eli minulle koirani oli  haaste, joka sai minut usein jopa itkemään turhautumisesta. Cissi käyttäytyi kuin "täysöykkäri", minusta tuntui ettei minulle ole muuta vaihtoehtoa kuin "purra hammasta" ja mennä aina vaan uudelleen koulutukseen. Onneksi sitkeys palkittiin ja sain ensimmäisen "oikean" kouluttajani/mentorin ja meistä tuli myös hyvät ystävät. Cissi on myös muistossani aina se koira, joka on ollut minun "prototyyppi", jonka kanssa pääsin tähän antoisaan koiraharrastukseen, jonka hasteellisuus teki minusta sen joka olen tänä päivänä suhteessa koiriini ja jonka myötä siis tempauduin mukaan tähän kiehtovaan koiramaailmaan. Cissiä muistelen aina suurella lämmöllä ja rakkaudella kuitenkin.

Parhaimmat, syvimmät ja kestävimmät ystävyys- ja kaverisuhteeni ovat muodostuneet pääasiassa saksanpaimenkoiraharrastajista. Aina minulla on ollut koira tukena kiireessä ja stressissä eli opiskeluaikoinakin menin aina treeneihin vaikka oli kuinka tiukka aikataulu tenttien takia, koska siten sain ajatukseni edes tunniksi pois opiskelusta. Silloinen avopuolisonikin kannusti minua aina treeneihin, koska tulin aina takaisin kuulema paljon rennompana ja paremmalla tuulella. Monessa muussakin elämän "myrkyssä" on onneksi ollut ainakin "saku" rinnalla. Myös tyttäreni on varmasti saanut paljon koiristamme, koska lempileikit olivat aina koiraleikkejä. Hänellä ei ole sisaruksia, mutta koira on hänenkin rinnalla ollut koko elämän. Pienenä hän nukkui ja leikki usein näyttelyissä, kisoissa ja reenikentän reunallakin. Koskaan minun ei tarvinnut pelätä, että tyttäreni lähestyisi koiria väärin, koska koirat olivat osa hänenkin elämäänsä. Tällä hetkellä voin antaa hänelle myös vastuutakin jo koirien hoidossakin. Olemme myös yhdessä miettineet, että haluaako hän harrastaa ja mitä koirien kanssa. 

Candy

Candy on todellinen "Miss Saksanpaimenkoira" ei turhia möykkää ja riehu vaan osaa käyttäytyä mallikkaasti ja on muutenkin sympaattinen otus, joka on jäänyt jo "eläkkeelle" ja valmistautuu kaverikoirauraansa varten. .

Meidän "Miss Saksanpaimenkoira" on myös melkoinen "linssilude" ;)

Meidän elämä, meidän perhe

Meidän elämä varmasti näyttää sekopäisellekin useidenkin ihmisten silmissä, mutta niin antoisaa on ollut elämä näiden "karvaisten kavereiden" kanssa etten ikinä sitä pois vaihtaisi ja varmasti minun elämääni koirat kuuluvat loppuelämäni, jos vain mahdollista. Olen paljosta velkaa koirilleni. Se on hyvin pientä ettemme voi matkustella tai lähteä edes kotoa noin vain tai että,  joudun nousemaan välillä usemman kerran yössä ulkoiluttamaan koiraa  ripulin takia. Joka ikinen päivä joudun ulkoiluttamaan, ruokkimaan ja lenkittämään koiriani, kestämään koirankarvat, juoksut, niiden sairastelut jne (viimeiset pari vuotta eli kolmen eri ikäisen pennun kasvamisen takia, meillä ei ole ollut mattoja lattialla ja kaikki tavarat "vaaravyöhykkeellä", lisäksi tuntuu, että koko ajan joku harjoittele sisäsiisteyttä) silti en päivääkään vaihtaisi pois. Tämä on meidän elämäntapa, meidän tapa elää.