Hyvää Joulua

Lumi-ihanuutta

VIHDOIN LUNTA :D

Jade (Yaffa Vom Haus Tchorz)

Candy 

Pakko on laittaa kuvia, kun koirat on aivan rakastuneita meidän yhtä äkkisen talven tuloon :D

Alla olevat kuvat on otettu Eirannassa koirapuistossa. Kuvissa ovat: Jenna (Jenna Svarzekos), Bambu, Candy ja Jade (Yaffa Vom Haus Tchorz)

Jade

Jade & Candy

Jenna, Jade & Candy

Jade & Candy

Candy

Candy, Bambu & Jenna

Bambu, Jenna & Candy

Jenna & Bambu

Jade

Jade

Jade & Candy

Jade

Jade

Candy & Jade




Laitan vielä lopuksi alle muutaman päivän aikaisempia kuvia sekä kun olimme Sepänkadun koirapuistossa, kun lumi oli vielä "uudempi" juttu. Kuvissa on Candy , Bella (Saree's Bellah), Luna (Saree's Barbara) ja Jade (Yaffa Vom Haus Tchorz)

Ainakin Bella ja Luna

Siskokset Bella ja Luna

Candy, Luna, Bella ja Jade juoksevat puistossa ensilumessa 2012

YKSI TARINA "PELKOPURIJASTA"

Aina välillä kuulee tarinoita jopa kiehtoviakin tarinoita 70-luvun saksanpaimenkoirista Suomessa. Käsittääkseni silloin oli myös ns. "pelkopurijoita" eli viralliselta nimeltään pelkoagresiivisuutta  saksanpaimenkoirissa. Minun elämääni pelkoagressiivisuus tuli täysin uutena asiana koirani Saree's Bellah eli Bellan myötä. Ja sain taas tutkia ja opetella uutta asiaa ja pääsin pähkäilemään uuden ongelman ratkaisua.

Bella 6 kk

Sarees's Bellah eli Bella 26.11.12 täytti 1-vuotta 

Onnea siis koko loistavalle pentueelle :D (11 pentua)

Bella tuli minulle 13-viikoisena, vaikka tarkoitukseni ei ollut ottaa yhtään mitään pentua yhtään mistään siinä vaiheessa. Ihastuin valtavasti Bellan siskon Sarees's Barbaraan eli Lunaan, jonka kasvua olen saanut seurannut läheltä ja ollut ihan "kädestä pitäen" tukena ja neuvomassa pennun kanssa. (Varmasti omistajan mielestä liikaakin ;)

Pieni, pelokas pentu saapuu

Alunperin Bellan oli tarkoitus jäädä kenneliin, koska koira vaikutti rakenteeltaan ja ulkoisesti kauneimmalta koiralta. Koira oli kuitenkin alkanut leimautumaan liikaa muihin koiriin eikä piitannut ihmisistä ollenkaan. Totta kai minun uteliaisuuteni heräsi, että millainen oikeasti on saksanpaimenkoiran pentu, joka ei ihmisistä piittaa! Sain siis koiran sillä mielin, että saan katsoa onko"siintä mihinkään" eli saisin palauttaa pennun halutessani. 

Ja toden totta, meille tuli pentu jonka häntä ei edes heilahtanut, kun sitä silitettiin. Toki, Bella oli revetä liitoksistaan onnesta tavatessaan taas siskonsa Lunan. Pentu oli kuitenkin hyvin halukas syömään ja paljon eli päätin tehdä itsestäni "mielenkiintoisen" ja laitoin rintaliiveihini makupaloja, jotta minussa olisi edes kiinnostava tuoksu!

Pikku hiljaa koira alkoi kiinnostumaan myös meistä ihmisistä, tottua vilkkaaseen asuinympäristöönsä ja sain eläinlääkäriltä jopa luvan viedä pennun puistoon hieman ennen kuin kaikki rokotukset oli koiralle annettu, koska sosiaalistaminen oli äärimmäisen tärkeää.

Silti Bellaa ei kiinnosta edelleen vieraat ihmiset yhtään, hän säikkyy edelleen tuntemattomia asioita ja päivittäisestä sosiaalistamisesta huolimatta Bella ei ole oikeastaan koskaan halunnut leikkiä tuntemattomien koirien kanssa vaan seuraa mielummin leikkejä sivusta ja leikkii vain oman lähipiirinsä koirien kanssa. Bella suhtautuu ihan jokaiseen tuntemattomaan koiraan äärimmäisen varautuneesti.

Ongalmat alkavat

Ensin Bella alkoi "hyökkäilemään" koirapuistossa vieraita koiria kohti, kun toinen käänsi selkänsä. Lisäksi Bellasta tuli "remmirähjääjä", joka oli huolestuttavaa, koska vanhempi koirani (ulkoilutan koiriani mieluiten yhdessä jakajassa, jossa kyllä huomaa miten pennut usein "apinoivat" isompiaan) ei ole/ollut remmirähjääjä. Olin jo alun alkaen ymmärtänyt, että tämä pentu ei käyttäydy "normaalisti", mutta koirassa oli upea sisäinen "palo" eli vaistonavarainen toiminta mitä pentu aina välillä väläytti se oli upeaa katseltavaa eli koirassa on todellakin potentiaalia. Mutta, pennun pelot ja niiden jälkeen tuleva agressio oli huolestuttavaa. Aloin siis selvittämään asiaa ja löysin koiraani sopivan "termin" eli pelkoagression. Pelkoagressio "tuntuu" erilaiselle hihnassakin kun muut agreesion muodot. 

Ongelmien työstäminen

Bellaa siis jo muutenkin rohkaistiin ja kannustettiin kohtaamaan uusia asioita, haasteita ja ihmisiä eli aloin vain kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että annan itse koiralleni "suojaa" eli "mami suojelee kaikelta pahalta" oli meidän projekti. Koska, kyse on ennen kaikkea pelosta (johon on "rodunomaisesti" sekoittuvut vietit...) aloin "remmirähjäkohtausta" ennen laittamaan koiran jalkojeni väliin, jossa Bella saa turvallisuudentunteensa ja samalla pystyn kehollani nopeimmin ja helpommin kutenkin tehostamaan kieltojani haukkumiseen. Eli kyllä minä todellakin kiellän haukkumisen ja riehumisen, mutta heti kehuilla ja silityksillä kannustan, kun on hiljaa. Jos minä laittasin jalkojeni väliin muun koiran, ni sehän vain innostaisi rähjäämään, suorastaan lähtis varmaan "lapasesta". Samaa teen koirapuistossa eli kannustan Bellaa tulemaan itse jalkojeni väliin, kun tulee "uusia" koiria (ei ole merkitystä vaikka Bella olisi tavannut aikaisemmin koiran), kun tuntuu pelottavalla ja tuntuu upealle kun koira rauhoittuu  ja jopa usempi koira voi tulla haistelemaan, eikä Bellan syke ole silti "miljoonassa". 

Nykyään

Nyt tyttöni Bella on jo 1-vuotias ja edennyt huikeasti! Koskaan Bellasta ei tule "avointa" koiraa, joka häntää heiluttaen menee moikkamaan jokaisen koirapuistoon tulevan koiran tai joka ilahtuisin ihmisten huomiosta. Meidän Bella, silti tulee aina kutsuttaessa luokseni, painaa päänsä syylini ja kerjää oikein hellyyttä sekä rapsutuksia (myös ystävältäni sekä tyttäreltäni) :D me nukumme yhdessä ja aina Bella lämmittää jalkojani halutessani. Meidän yhteiset lenkit ovat nautinnollisia, koska Bellaa ei pätkääkään kiinnosta yksikään juoksija, joka vilahtaa ohi koiraa hipoen. Aina toisten koirien kohtaaminen varmaan tulee olemaan Bellalle jännityksen paikka, mutta tärkeintä, että se tapahtuu hiljaa. Bellan vahvat vietit, jotka jo pentuna hieman "vilauttelivat itseään" ovat se suurin syy miksi Bella on meillä eikä maaseudulla vahtimassa tiluksia ;)

Johtopäätökseni

Onneksi tässä vuoden ikäisessä pentueessa ei ole enempää pelkoagresssiivisia koiria. Olen onneksi saanut tutustua melkein jokaiseen Bellan sisaruksista ja muutamin jopa läheisestikin ( Bellan veli oli meillä kaupunkitotutuksessa ja koulutuksessa pari viikkoa ennen kuin siirtyi uuteen kotiin) ja pentue on loistava: avoimia ja tervepäisiä nuoria. Minulle tämä "matka" koirani kanssa on ollut äärimmäisen opettavainen ja vetänyt aina välillä nöyräksi ja jopa henkisesti muutaman kerran polvilleen, mutta nyt onneksi kaikki se työ ja tuskailu alkaa tuottamaan myös postiivista tulosta. Minä uskoin aina Bellaan ja ennen kaikkea itseeni ja sain taas hienoa oppia koiraltani. 

Silti yksi minun suuri huoli on, että miksi ihmeessä tämä palkoagressiivisuus taas alkaa löytymään saksanpaimenkoirasta? Tuleeko meille siis takaisin samat ongelmat kuin mitä oli 70-luvun koirissa ? Tarviiko meidän oikeasti toistaa samaa ? Eikö olisi oikeasti aika alkaa jo nyt alkaa tekmän asioille jotain ? Parhaiten niitä ongelmia ennaltaehkäissään tiedolla eli koirien ostajien tulee "sivistää" itseään ja ymmärtää, mikä on saksanpaimenkoira ja hyvä sellainen vaikka jokaisella onkin omat "suosikkinsa" ja erityisesti kasvattajien tulee kiinnittä huomiota entistä enemmän koirien luonteeseen ja ennen kaikkea, että luonne olisi rotumääritelmän mukainen. Saksnapaimenkoirassa kun "pehmeä" luonne tai "terävä" ei vaan toimi noiden viettien kanssa vaan itsevarma koira on aina paras. En toki moiti koirani kasvattajaa, koska ei tullut kuin (onneksi!) yksi "pipipää" mutta toive olisi suuri, että jos tämän pentueen narttuja käytetään jalostukseen, niin käytettävä uros olisi tarpeeksi itsevarma :D

Onnea siis kaikille sisaruksille ja kasvattajille :D

Saree's Barbara eli LUNA ja Saree's Bellah eli Bella Sepänkadun koirapuistossa

Saree's Batu eli Batu kesällä 2012 Eiranrannan koirapuistossa

Saree's Barlow eli Remo myös Eirannan koirapuitossa ja taustalla "pörhistelee" Bestbuddy Carina eli Candy

Hyvä ajankohta treenata koiria

NYT ON HYVÄ AIKA ALKAA OPETTELEMAAN BH/PAKK/TOKO-KOELIIKKEITÄ

Olemme tässä hyvän ystäväni ja kahden saksanpaimenkoiran omistajan (Saree's Barbara eli Luna (11 kk) ja Candy (Cäpä 19 kk) kanssa miettineet tottelevaisuusliikkeiden opettamista koirillemme Bh-koetta ( nykyään virallisesti siis PAKK ) varten ja sitä kautta luonnollisesti johonkin palvelukoirakokeeseen. Saksanpaimenkoira on palveluskoirarotu ja kokeilla mitataan oikeasti mihin koirasta on ja ennen kaikkea omistajasta!

Toko eli Tottelevaisuuskoe

Itseäni on aina kiinnostanut käyttää metodia, jolla koiralle opetetaan jo arkikäyttäytymisen kautta vähän kuin "vaivihkaa" tiettyjen asioita jotka helpottavat myöhempää tottelevaisuusliikkeiden opettelua, minua henkilökohtaisesti kiinnostaa hyvin paljon myös Toko. Se on mielestäni niin selkeää ja ihanan pikkutarkkaa, myös koiran ohjaajan heilumiset ja huitomiset vaikuttavat arvosanaa alentavasti tokossa :D Se vaan tuntuu jotenkin niin hienolle, kun pitää itekin olla "asiallinen" ja kun ylimääräset heiluttelut yms. sellaiset katsotaan lisäkäskyiksi. En tiedä miksi tulee tunne, ettei Toko ole niin arvostettua palveluskoirapiireissä...Itse olen ajatellut, että erityisesti nyt kun koirani ovat aika puhtaasti "citykoiria" (eivät ole kuin muutaman kerran käyneet oikeassa metsässä!) olisi toko ihan hyvä laji meidän "rekuille" ja minulle, koska sen harjoittelu ei vaadi muuta kuin kentän sekä avustajia välillä. Välineetkin löytyy jo omasta takaa kotoa.

PAKK eli Käyttäytymiskoe

Lajiohjeessa ovat yksityiskohtaiset selostukset liikkeistä ja käyttäytymiskokeen tottelevaisuusosa on hyvin samanlainen kuin muissakin palvelukoiralajien tottelevaisuusosissa. Eli periaatteessa on aivan sama suorittaa koe juuri ennen kuin menee palvelukoirakokeeseen tai sen voi myös vain suorittaa pois "roikkumasta". En ole vielä päättänyt, että mitä lajeja koirani alkavat harjoittelemaan, mutta epäilen, että ns."metsälajit" jäävät pois, koska en omista autoa enkä aio tässä elämäntilantessa edes sitä hankkia. Toisaalta asiaan vaikuttaa koiran taipumukset ja koonnostus, mutta myös millaisn treeniporukan löytää lajin parista. En ole vielä pääkaupunkiseudulla treenaillu missään porukassa, että ihan mielenkiintoista on alkaa tutustumaan erilaisiin lajeihin :D

Oma "teoriani" koiran kouluttamisesta

Pentuaikana

Aloitan siis koirilleni heti alusta alkaen muun muassa kulkemaan  minun vasemmalla puolellani liikkuessamme (ohjaamalla koiran hihnan avulla vaivihkaan vasemmalle puolelleni), istuutumisen ja kontaktin ottamisen minuun katseella (makupalalla, leikkillä tms kivalla), keskittymistä sekä rauhoittumista, minun vasen puoleni on myös "turvapaikka" (pennun annan aina koirapuitossa hakeutua "suojaan" luokseni halutessaan) koiralleni eli vahvistan sitä kehuilla, silityksellä ja makupaloilla. Harrastan paljon ns. "ruokakuppikuoluttamista" eli koiran kuuluu tehdä jotain mitä käsken/opetan saadakseen haluamansa (samaa sovellan myös koirapuiston portilla puistoon mentäessä). Näytän myös miten meillä käyttäydytään ja mikä on minun "tilani". 

Teen myös kävellessä suunnanmuutoksia sekä vauhdimuutoksia, jotta pentu oppii seuraamaan minua ja minun rytmiäni. Pyydän koiran puistossa luokseni silloin tällöin ja kannustan tulemaan reippaasti sekä palkitsen hyvin makupalalla, kehuilla ja silittämällä (en siis pyydä luokseni vain silloin kun kytken koiran ja lähdemme kotiin). 

Eli pentuvaiheessa ihan kaikki minun luona tapahtuva on vallan "ihanaa" ja positiivista. Siksi en opeta pentuani olemaan hiljaa ja vetämättä hihnassa....Käytän aina paljon positiivista vahvistamista. Vältän kieltoja  ja negatiivisuutta minun lähelläni. Samoin pyrin vahvistamaan postiivisesti pennuun kohdatessa toisia koiria, ihmisiä, lapsia jne. Pentuaika menee oikeastaan vain tutustuessa ympäristöön (SOSIAALISTAMISSA) ja sitä pisaa aika paljon Helsingissä ;) ! Sekä opetellessa tapoja ja hyvää käytöstä. En ota minkäänlaisia "tottelevaisuussulkeisia" alle yksi (1) vuotiaalla koiralla, inhoan ylipäänsä koiran tylsistyttämistä liian pitkillä ja vaativilla treeneillä/vaatimuksilla/käskyillä. Minun koirani eivät siis osaa kuin  suurin piirtein istua käskystä eivätkä koskaan tule osaamaan antaamaan tassua ;) vuoden ikään mennessä.

Nuorisovaihe

Alan yleensä lisäämään tässä vaiheessa myös liikuntaa eli tekemään ns. "kehonrakennusta" tai tarvittaessa "karvankasvatusoperaatio" tulee myös kuvioon, jos tarpeen. Alle 15-kk ikäistä koiraa en tosin rasita liikaa enkä esimerkiksi juoksuta pyörällä tai hyppyytä (eikä agilityä). Teen siis koiran mukaisen "liikuntaohjelman", joka syventää myös edelleen meidän väliistä sidettä/suhdetta sekä ns. "laumaannuttaa" jos mennään yhdessä usemman koiran kanssa lenkille jakajassa. Myös tiettyjen lihasryhmien kasvattaminen, ruokavalion tarkistus, mahdolliset rasittavat käytöstavat yms. otetaan tarkastelun alle. Yleensä tosin ekan juoksun (minulla on vain narttuja, nyt ja tulevaisuudessakin) myötä "pääkoppakin" jo "rauhoittunut" eli voidaan aloittaa "tottiksen" treenaminen vähän totisemmin vaikkakin sitä ei todellakaan kerrota koiralle!! Eli ihmisen ehdoton velvollisuus on pitää tottistreenit ihan järkyttävän hauskana ja mahtavana tekemisenä koiralle. 

"Tottissulkeiset"

Se on se tilanne, kun koiralle laitetaan ketjukaulain (ei kuristavalle) kaulaan, mennään johonkin kentän tapaiselle, ottaan lelut ja namut taskuun sekä aletaan "tahkoamaan" tottelevaisuusliikkeitä. Koira on "viritettävä" oikeaan mielentilaan ennen yhtäkään oppittavaa asiaa/liikettä/käskyä ja on pidettävä huoli ettei koiran mieliala kerkeä notkahtamaan ennen kun jo PITÄÄ lopettaa. Valitettavan usein näen, että ihmisen oma malttamattomuus/kunnianhimo on vallalla ja tehdään liian pitkiä treenijaksoja. Ihan joka kerta pitää koiran tykätä treenistä kuin "hullu puurosta". 

Treenit on siksi suunniteltava tarkkaan, jotta saadaan koiralle hyvä ja sopiva treeni. Nyt siis suunnittelemme meidän vuoden ikäisille (26.11.12) neideille "tottiksen treeniohjelmaa". Meillä on erikseen kentällä tehtävä treeni sekä arkeen vaivihkaan "ujutettua" treeniä, joka tukee tottiksen treenaamista. Myös yksittäiset käskyt opetellaan muualla kuin "tottissulkeisissa" eli niitähän voi jankuttaa halutessaan vaikka kuinka monta kertaa päivässä, kunhan ei jankuta yhdella kertaa kuin muutaman kerran :D ja sillä tasolla että koira voi ihan joka ikinen kerta onnistua ja onnistumiseen lopetetaan ihan joka ikinen kerta myös. 

Paikallaan makaaminen

Jokainen "liike" opetetaan koiralle osissa eli koko "liike" on pilkottava yksittäisiin osiin ja osia opetellaan irrallaan ja niistä kootaan taitojen parantuessa liikesarja, joka on sitten kokeessa vaadittava koeliike/liikesarja. Tietyt liikkeet ovat helpompia ja toiset ovat vaativampia. Nyt onkin erittäin hyvä aika, kun on pimeää, tylsää ja sopivan pitkä aika koekauden alkuun, opetella vaativien tai ns. pitkien liikkeiden osasia kuten "paikallaan makaamista". Se on tokossa yksi "suurimpia" liikkeitä, koska siintä saa paljon pisteitä onnistuessaan. Käyttäytymiskokeessa/palvelukoirakokeissa: tottelevaisuusosuudessa koiran tulee maata paikoillaan koko sen ajan kun toinen koirakko (koira+ohjaaja) suorittaa oman tottelevaisuusosionsa vieressä ja vielä suhteellisen kaukana ohjaajastaan joka on kaiken muun lisäksi  vielä selin koiraan. Todella vaativaa koiralle ja koostuu monesta osasta ja vaatii harjoiteltaessa pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä edetä tarpeeksi hitaasti, jotta koirasta tulee niin varma, että makaa se paikoillaan  (liikkumatta ja vaihtamatta kankkua) "skarppina" vaikka viikon käskystä ja mä voin koiran edessä tanssia vaikka ripaskaa...tästä varmuudesta kannattaa aidosti nähdä vaivaa. Ai niin ja mä en koskaan opeta koiralleni "paikka" käskyä, koska koiran pitää osata olla siinä asennossa paikoillaan missä käsken ja niin pitkään ennen kuin tulee "vapautus" käsky eli se on tyystin turha käsky mielestäni.

Meidän nuorisolle siis "jankutetaan" tällä hetkellä "maahan" käskyä sekä "vapaa" käskyä eri tilanteissa ja monta kertaa päivässä, molemmat tärkeitä.

Meidän treenit ja koiratreffit

Meillä on tapana kokoontua kerran viikossa hienoon ja tilavaan koirapuistoon Eiranrantaan (erikseen isojen koirien puoli) lauantaisin tai sunnuntaisin puolen päivän jälkeen (eli käyttänössä kello 13 on ollut tähän asti) riippuen ilmasta eli sateella meidän "porukka" ei kokoonnu. Aluksi koirat saavat rauhassa leikkiä ja moikata toisiaan puistossa (me emme ikinä pidä minkäänlaisia "tottissulkeisia" koirapuistossa, puistoilu on koirien "omaa aikaa") ja sitten siirrymme halukkaiden kanssa lähialueen nurmikoille tai hiekkakentille "treenailemaan" sitä mitä kukin haluaa. Eli meitä voi myös hyödyntää ns. "ryhmäliikkeissäkin" eli kun tarvitsee häiriökoiria tai ihmisiä :D 

Mukavasti myös koirapuiston isojen puoli tyhjenee tai ainakin muut loittonevat puiston hiljaisempiin osiin, kun vähintään 5-7 saksanpaimenkoiraa kokoontuvat yhteen leikkimään "sakumaisia" leikkejä rajusti, lujaa ja ennen kaikkea äänekkäästi ;) Toki meidän koirat osaavat olla puistossa, mutta menee siellä seassa vähän "pölkkypäisemmätkin" ku isommat/vanhemmat pistävät kuriin. Tervetuloa siis kaikki muutkin mukaan !

Olisin liittänyt tähän kuvan meidän puistoilusta, mutta valitettavasti taas vaihteeksi Soneran mokkulani ei suotu toimimaan! Vaikka olen paikoillani pienessä punavuorelaisessa kodissamme :) Eli sekin menee vaihtoon ensi viikolla...

RÄNTÄÄ, VESISADETTA JA PIMEÄÄ

Se on haasteellista aikaa tämä syksy, kun asuu pienessä asunnossa kahden koiran kanssa...Itse väitän etten ole "tehty sokerista" ja tiedän ettei saksanpaimenkoira ainakaan ole tehty, väittää kuka tahansa mitään muuta! Se on vaan äärettömän tylsää mennä koirapuistoon seisoskelemaan, kun sinne ei tuu yhtään koirakaveria...Ja viime aikoina tällästä keliä on ollut taas usemapana päivänä.

Lisäksi hyvä ystäväni ja meidän koirien bestiksien omistaja ei kyllä todellakaan ulos lähde, jos vettä ripsii!!! Aina kyttää sadetutkasta, et monelta sateet pitäs olla ohi....Eli meille ei oikeen jää muita vaihtoehtoja kuin lähtee kolmestaan lenkille...

Lenkkiä kaksikon kanssa

Bellan laatuaikaa mamin kanssa

Meillä on ollut tapana viime aikoina käydä Bellan (11 kk) kanssa heittämässä vähintään tunnin lenkki ja pidempikin, jos on sellaset fiilikset. Myös vesisateella teemme lenkin, mutta lyhyemmän. Bella selkeästi nauttii lenkeistä, koska pääsee näkemään kun maisemat vaihtuu ja uusia hajuja saa haistella. Olen saanut myös vahvistettua keskinäistä suhdettamme (Bella on pelkoagresiivinen) eli voin osoittaa hänelle, että minun kanssa on turvallista eikä mitään pahaa tapahdu eli  "mama suojelee" ja tulokset ovat rohkaisevia. Bellaa en käytä koirapuistoissa tällä hetkellä, koska Bellan näykkiminen ja hyökkäilyt ovat toisten koiranomistajien silmissä pelottavia. Eli lähestymme "ongelmaa" tällä hetkellä eri tavalla.

Jaden koirapuistoilua

Jade (5 kk) käy pääsääntöisesti "purkamassa virtaansa" koirapuistossa vähintään päivittäin, joskus useammin. Minun mielestäni (ja joidenkin viisaampienkin) kasvavalle pennulle parasta liikuntaa on vapaana juokseminen ja koirapuistot onkin siintä mahtavia, että mukana tulee tämä sosiaalinen puoli eli koira oppii leikimään muiden koirien kanssa ja oppii sosiaalisen kanssakäymisen muiden koirien kanssa. Niin kauan kuin olemme Helsingissä asuneet, niin jokainen saksanpaimenkoirani on koirapuistossa sosiaalistettu pennusta alkaen, koska joudumme elämään niin läheisesti muiden kanssa enkä suotu elämään koiran kanssa, jota en voi normaalisti taluttaa missä haluan. Tosin eräs saksanpiamenkoirien "asiantuntija" kertoi meille (mukana olivat siis Jade (5kk) ja Candy (1,6 kk), että ennen saksanpaimenkoirat olivat kunnon koiria, et ne piti silloin oikein kouluttaa ja että meidän koiramme ovat turhan arkoja (?), kunnes Candy ärähti risusta, niin pääsi hihkasemaan, että löytyyhän koirasta saksanpiamenkoiraa....Noh, olemme nähneet suuren vaivan "kouluttaessamme" koiriamme olemaan omimatta keppejä tms. puistossa, olemaan rähjäämättä muille koirille eikä muutenkin turhan päiväinen "riekkuminen" ole toivottavaa. Itsevarma ja tervepäinen koira kun voi ilmassa itseään hillitymminkin. Toki meidän koirat ovat pentuja ja nuoria, niin aina käytös ei todellakaan ole mallikelpoista. Mä en vaan ymmärrä, että miksi saksanpaimenoiran pitäisi koirapuistossa kauheesti esitellä "luonnettaan" ?? Eikös sitä varten ole ihan treenitkin ? Ihan tarpeeksi saksanpaimenkoirat edelleen pelottavat ihmisiä ja ihan turhan takia. Onneksi minä en tarvitse koiraa pelotellakseni toisia ihmisiä tai koiria....

"Välineurheilua"

Näin syksyllä on vaan tylsää, että helposti joutuu kelin takia olemaan ihan kaksistaan koiran kanssa (tosin silloin varaan pallon, leluja tms.) koirapuistossa. Tänään sitten otin molemmat koirat jakajassa mukaan lenkille...Bella painaa jo noin 30 kg ja Jadekin "kasvupyrähdyksensä" jälkeen jo noin 20 kg eli ihan ehdottomasti laitoin myös kuonopannat, koska jakajassa käveleminen on vielä hieman "hakusessa" tällä parilla. Kyllä se tuntui alkumatkasta käsivarsissa aika kovasti, kun oli yhteensä noin 50 kg elävää lihaa hihnassa ja siintä noin 20 kg oli vielä sellasta "perästä vedettävää" versiota! Jade koitti tehdä kaikkensa vapautuakseen kuonopannasta, kiskoa, jäädä paikoilleen, kulkea kuono maassa "ryystäen", mutta ajattelin, että tuleepa samalla hauistreenikin kaupan päälle...Jakassa käveleminenhän auttaa koirille, jotka eivät jostain syystä tule esimerkiksi hyvin toimeen tai muuten on viileät välit, koirat kun laittaa jakajaan niin auttaa parantamaan välejä sekä "laumaantumaan". Minä käytän aina apuvälineitä, jos sellaisia on, mitä ihmeen tarkoitusta palvelee/jalostaa ajatus, että mä saan roikkua hampaat irvessä ja pää punasena kahden sakemannin perässä? Vielä kun remmirähjämistä ei vaan voi estää ellei koiran pää ole vähintään polven kohdalla, ei yhtään edempänä minusta....

Loppujen lopuksi meidän "ipana" eli Jade (5kk) meni ihan ok, vaikka yrittikin hypätä mereen, ärsytti bellaa ja meinas saada kunnolla "selkäänsä", roikkui Bellan poskissa, tauotta nyki aina mihin sattuu...Niin ainakin nyt nukkuu jo toista tuntia tyytyväisenä ja rauhallisena...Siis molemmat :D

"Onnellista" yhteiselämää Makros Carmel ja Candy kesällä 2011

 Bella <3.

 Candy ja Bella kesällä 2012.

ELÄMÄNTAPANA KOIRAT

Katsoin, että  tylsännäköisiä on olleet viimeisimmät julkaisut, kun pelkkää tekstiä ja julkaisenkin tässä muutaman kuvan viime kesältä, jotka ovat otettu "oikein ajatuksella".

Koirani pitävät yleensä huiveja siksi, että heidät on koirapuistossa myös muiden helpompi tunnistaa ja siksi, että huivi antaa "lähestyttävämmän" kuvan koiristani ja on helppo keskustelunavauskin tarvittaessa. En henkilökohtaisesti pidä koirien (minkään rodun) inhimillistämistä enkä siis koirien pukemista muuten kuin puutteellisen karvapeitteen vuoksi, mutta tässä olen siis joustanut "tiukasta" periaatteestani, kun eräs ystäväni tämän "hullutuksen" aloitti ;)

Ensimmäinen koirani Cissi

Minulla on ollut vain saksanpaimenkoiria viimeiset 14 vuotta. Ensimmäinen koirani oli vuoden ikäinen kun tyttäreni syntyi. Ensimmäinen koirani oli myös paperiton, puolipitkäkarvarvainen, harmaa, Cissi nimeltään. Cissi oli ihan haasteellinen koira, suorastaan rasittava. Aloitettiin varmasti ainakin 4-5 kertaa alusta alkaen tottelevaisuuskoulutus eri kouluttajan ohjauksessa, kunnes vihdoin yksi ihminen "huoli" meidät koulutettavakseen eli minulle koirani oli  haaste, joka sai minut usein jopa itkemään turhautumisesta. Cissi käyttäytyi kuin "täysöykkäri", minusta tuntui ettei minulle ole muuta vaihtoehtoa kuin "purra hammasta" ja mennä aina vaan uudelleen koulutukseen. Onneksi sitkeys palkittiin ja sain ensimmäisen "oikean" kouluttajani/mentorin ja meistä tuli myös hyvät ystävät. Cissi on myös muistossani aina se koira, joka on ollut minun "prototyyppi", jonka kanssa pääsin tähän antoisaan koiraharrastukseen, jonka hasteellisuus teki minusta sen joka olen tänä päivänä suhteessa koiriini ja jonka myötä siis tempauduin mukaan tähän kiehtovaan koiramaailmaan. Cissiä muistelen aina suurella lämmöllä ja rakkaudella kuitenkin.

Parhaimmat, syvimmät ja kestävimmät ystävyys- ja kaverisuhteeni ovat muodostuneet pääasiassa saksanpaimenkoiraharrastajista. Aina minulla on ollut koira tukena kiireessä ja stressissä eli opiskeluaikoinakin menin aina treeneihin vaikka oli kuinka tiukka aikataulu tenttien takia, koska siten sain ajatukseni edes tunniksi pois opiskelusta. Silloinen avopuolisonikin kannusti minua aina treeneihin, koska tulin aina takaisin kuulema paljon rennompana ja paremmalla tuulella. Monessa muussakin elämän "myrkyssä" on onneksi ollut ainakin "saku" rinnalla. Myös tyttäreni on varmasti saanut paljon koiristamme, koska lempileikit olivat aina koiraleikkejä. Hänellä ei ole sisaruksia, mutta koira on hänenkin rinnalla ollut koko elämän. Pienenä hän nukkui ja leikki usein näyttelyissä, kisoissa ja reenikentän reunallakin. Koskaan minun ei tarvinnut pelätä, että tyttäreni lähestyisi koiria väärin, koska koirat olivat osa hänenkin elämäänsä. Tällä hetkellä voin antaa hänelle myös vastuutakin jo koirien hoidossakin. Olemme myös yhdessä miettineet, että haluaako hän harrastaa ja mitä koirien kanssa. 

Candy

Candy on todellinen "Miss Saksanpaimenkoira" ei turhia möykkää ja riehu vaan osaa käyttäytyä mallikkaasti ja on muutenkin sympaattinen otus, joka on jäänyt jo "eläkkeelle" ja valmistautuu kaverikoirauraansa varten. .

Meidän "Miss Saksanpaimenkoira" on myös melkoinen "linssilude" ;)

Meidän elämä, meidän perhe

Meidän elämä varmasti näyttää sekopäisellekin useidenkin ihmisten silmissä, mutta niin antoisaa on ollut elämä näiden "karvaisten kavereiden" kanssa etten ikinä sitä pois vaihtaisi ja varmasti minun elämääni koirat kuuluvat loppuelämäni, jos vain mahdollista. Olen paljosta velkaa koirilleni. Se on hyvin pientä ettemme voi matkustella tai lähteä edes kotoa noin vain tai että,  joudun nousemaan välillä usemman kerran yössä ulkoiluttamaan koiraa  ripulin takia. Joka ikinen päivä joudun ulkoiluttamaan, ruokkimaan ja lenkittämään koiriani, kestämään koirankarvat, juoksut, niiden sairastelut jne (viimeiset pari vuotta eli kolmen eri ikäisen pennun kasvamisen takia, meillä ei ole ollut mattoja lattialla ja kaikki tavarat "vaaravyöhykkeellä", lisäksi tuntuu, että koko ajan joku harjoittele sisäsiisteyttä) silti en päivääkään vaihtaisi pois. Tämä on meidän elämäntapa, meidän tapa elää.

Eläinsuojelua ja muuta koirien hyvinvointia

Olen pohtinut paljon viime aikoina koirien hyvinvointia ja eläinsuojelua. En voi mitään, jos minusta alkaa tuntumaan todella oudolle välillä SEY:n kannanotot kuten tämä: http://www.sey.fi/ajankohtaista/tiedotteet/epaeettisten_koirankoulutusmetodien_edistamisesta/

Minusta on outoa, että ihmiset ottaisivat mallia Millanin väkivallasta yms, kun Suomessa esitettävät jaksot on joka tapauksessa leikattuja. En missään tapauksessa ole väkivallan kannattaja koiran koulutuksessa tai muussakaan koiran kohtelussa. Tosin en kannata minkään koulutussuuntuksen varauksetonta hyväksyntää vaan itse olen aina suosinut tapaa, että "poimin" eri koulutustyyleistä itselleni "sopivat" eli ne jotka koen hyvinä, tehokkaina ja ennen kaikkea loogisina tapoina toimia koiran kanssa ja näin  olen saanut oman tapani kouluttaa koiriani. 

Minusta on huolestuttavaa, että Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto antaa julkisuuteen näin retorisen kannanoton, kun näitä asioita aletaan tunnetasolla vain miettimään, niin siintä ei seuraa hyvää. Se, että vielä pyydetään kanavaa lopettamaan ohjelman esittäminen tuntuu vielä huolestuttavammalle maassa, jossa kuitenkin on mielipiteenvapaus.

Vanhentunut johtajuuskäsite

Myös johtajuuskäsityksen vanhanaikaisuus on minulle todella suuri ihmetyksen aihe, koska minä en saa kunnolla mistään lähteestä selvää, että mitä sen tilalle on tullut. Eli voiko joku kertoa minulle, että ellen minä ole koirieni "johtaja" niin mikä minä olen? Toki minä auliisti myönnän, että se "väkivaltainen" laumanjohtajuus on jo aika päiviä sitten "kuollut ja kuopattu" käsite ja hyvä niin. En ole koskaan uskonut välivaltaan koiran koulutuksessa. Silti minä en inhimillistä/ihmistä koiraani, että olisin sen äiti, mami tai muukaan vastaava. En missään tapauksessa voi olla koirani kanssa "tasa-arvoinen", koska mennen tullen koira pistäisi minua "halvalla" eli minusta on äärimmäisen huolestuttavaa, että koiralle ei saisi olla laumanjohtaja. Koirien jatkuva inhimillistäminen/ihmistäminen, kyllä se varmasti jotakin tahoa auttaa, kun saa taas kaupata kunnon korvausta vastaan uutta tapaa kouluttaa koiraa ja koirantarvikkeisiin yms. sijoitettua euro määrä kertoo omistajan rakkauden syvyydestä.

Kerran juttelin koirapuistossa muutamankin eri ihmisen kanssa ja sain molemmilta kuulla, että nyt on kumottu nämä susitutkimukset koirien tutkimuksen osana, kun nämä sudet ovat olleet vangittuna ja käyttäytyneetkin niin eri tavalla, kuin luonnossa vapaana elävät sudet ja tämä väristää tutkimusta.....no, toistamiseen kun kuulin saman jutun, niin oli jo pakko kysyä, et onko  meidän koirat sitten vapaana luonnossa? Koirathan ovat myös "vangittuna" ja varmasti, jos verrataan näitä meidän "puudeleita" myös vapaana eläviin kulkukoiriin niin käytös on täysin erilaista. Ja sen tosiasian kanssa eletään ihana joka päivä. 

Ei koira ole ihminen, vauva, lapsi eikä lelukaan

Ei se varmasti kauheesti jaksa eläinsuojeluväkeä kiinnostaa, että ainakin 90 % koirista päättää perheessä tahdin, että miten ja millä tavalla mennään ja kuka oikeesti käskee. Selityksenä on melkein aina, että koira vaan on sellainen. Mitä uskomattomampia tarinoita kuulee erilaisten koirien kekseliäisyydestä "kyykyttää" ihmistä, perhettään. Ketään ei huolestuta, että se on koiran psyykelle raskasta koittaa pitää laumaa "ruodussa", nämä tarinathan vain naurattavat usein miten. Urokset kastroidaan täällä kaupungissa, kun niiden "hormoonit hyrräävät", koiran saisi käyttyämään kunnolla ihan kouluttamallakin useissa tapauksissa. Arat koirat nostetaan heti syliin eikä heitä todellakaan pyritä sosiaalistamaan tai totuttaamaan mihinkään, jokaisella koiralla on mitä ihmeellisempiä hoitamattomia traumoja ja ongelmakäytöstä. Puhumattakaan näistä "tikittävistä aikapommeista" jotka ovat "oikeiden oppien" mukaan koulutettu, kun niitä koiria väistää useat koirat ja itsekin joutuu olemaan varovainen ettei koira provosoidu minun yhdestäkään liikkeestä, koska yhteenotto on vain ajan kysymys. Valitettavasti koirat saavat yhä harvemmin olla edes koirapuistossa aidosti koiria ja nauttia lajitovereidensa seurasta vaan ihminen puuttuu ihan liikaa ja jopa pelottavillakin tavoilla koirien leikkeihinkin, joissa koira saisi vihdoinkin toteuttaa luonnollista itseään.

Meidän "koiralauma" lepäämässä koirapuistossa.

Puistoilua

Näyttelyissä

Hyvinkään SPL-näyttely

Olimme launataina 13.10.12 saksanpaimenkoirien näyttelyssä Hyvinkäällä http://www.spl-itu.info/ 

Omia koiria ei ollut näyttelyissä, mutta koiriemme sisaruksia oli esitettävänä (ja avustettettavana), molempien koirien omistajat olivat ensikertalaisia eli kokemus oli heille varmasti mielenkiintoinen. Itsellä on sen verran pitkä aika ekasta näyttelykokemuksesta, että aika on jo kullannut muistot, mutta käsittääkseni omistajat yleensä ymmärtävät vasta näyttelyissä, että mikä on homman "juju" vaikka oltaisiinkin reenailtu etukäteenkin. Ennen kaikkea koiralle tilanne on uniikki ja voi ihan uusiakin piirteitä tulla koirasta esiin hektisellä näyttelyalueelle. Tämä koiran ensimmäinen näyttelykokemus onkin siis äärimmäisen tärkeä, jotta tiedämme tarkasti mitä ja miten pitää reenata jatkossa, kun lähdetään hakemaan kunnon sijoitusta näyttelyistä.

Näyttelyihin valmistautuminen, reenaminen on tärkeää, koska ei ole mitään järkeä maksaa kallista näyttelymaksua ja matkustaa näyttelyihin, jos koira ei ole opettu "vetämään" ja seisomaan paikoillaan (siten, että antaa myös esittäjän asetella jalkoja) tai koira ei osaa ravata oikein. Nämä kaikkihan on hyvin helposti koiralle, erityisesti saksanpaiemnkoiralle, opetettavissa olevia asioita :D

Kaikkihan tietävät, että saksanpaimenkoiran esittää näyttelyissä esittäjä ja koiran omistaja/läheisin ihminen toimii näyttelykehän ulkopuolella koirakon avustajana. Meillä on Suomessa rodun omia näyttelyitä, jossa on sallittua ( toivottavaakin) avustaa näkyvästi ja ennen kaikkea kuuluvasti. Kennelliiton näyttelyissä avustaminen on lähtökohtaisesti kielletty, mutta jotkut tuomarit sallivat "hillityn" avustamisen (sielläkin on silti parasta käyttää esittäjää koiralle kehässä). Koiran esittämistyylissä on myös aika suuriakin eroja. Sanotaan näin, että nämä meidän "omat" näyttelyt vaativat jonkun verran enemmän opettamista koiralle ja ovat myös fyysisesti haasteellisemmat ennen kaikkea meille ihmisille ;) Tosin "ennen vanhaan" tuomarit pyörittivät kehää hyvinkin pitkään ;)

Jaden "poseeraus" seisotusasennossa

Lauman kuulumisia

Laumani esittelyä

Laumaani kotona kuuluu saksanpaimenkoirat Bella 10 kk ja Jade 13 vkoa. Naapurissamme Candy 18 kk  ja Luna 10 kk (Bellan sisko). Lisäksi sisarellani on  Carmel 9v. Heistä Candy ja Carmel ovat nykyisiä "eläkeläisiä" ja entisiä koiriani. 

(kuvasssa: Carmel ja Candy)

Jaden kuulumiset

Jade (13 vkoa) käy jo säännöllisesti koirapuistossa, eläinlääkärin suosituksesta, koska on luonteeltaan dominoiva ja oppii näin koirien "tavoille" eli ainakin oma koiralauma näyttää mielellään aina paikan mokomalle mukulalle ;) Jaden ensimmäiset suomalaiset rokotukset 0n annettu ja päätimme eläinlääkärin kanssa, että hänet rokotetaan normaalisti suomalaisen rokotusohjelman mukaan vaikka se on saanutkin synnyimaassaan eli Puolassa rokotukset.

Bellan kuulumiset

Bella (10 kk) on tullut minulle 13 viikon ikäisenä ja pelännyt  paljon ja kaikkea pienestä pitäen. Hän myös alkoi leimautumaan lauman muihin koiriin kun ihmisiin. Koirassa näkyy kuitenkin tietty voima ja vahvuus syvällä sisimmässään, olen siksi halunnut pitää koiran. Tavoitteena on saada koira "poisopetettua" turhista peloistaan ja hillitsemään käytöstään.

Bella alkaa vihdoin olla jo "aikuisen" kokoinen ja toinen korvakin on jo kunnolla pysytyssä, toista saadaan vielä teippailla. Bellan pelkoagression hallintaa on saatu edistymään. Bellalle on tehnyt selkeesti hyvää olla lauman vanhin koira, koska itseluottamus on kasvanut selkeästi eikä toiset koirat siis pelota enään niin paljon. Bella turvaa hyvin minuun ja alkaa pikku hiljaa luottamaan, että minä pystyn "suojelemaan" häntä toisilta koirilta ja toisaalta hän on tajunnut oman kokonsa, joka myös rauhottaa. Puistoon mennään vain silloin, kun siellä ei ole valmiiksi muita koiria, jotta hänen ei tarvitse jännittyä toisten koirien läsnäolosta. Bella osoittaa myös avoimesti "lämpimiä" tunteita myös muita kun minua kohtaan eli ihan hakemalla hakee silityksiä ihmisiltä.

(Bella viime kevättalvena)